beagle Manun blogi

rakas treenipäiväkirja,

2012-03-03T14:12:00.004+02:00

Tänään koeteltiin hieman koiran ja ohjaajan turnauskestävyyttä, kun herätys oli kello kuusi aamulla ja lähtö treeneihin. Matkalta poimittiin Sonja ja Hertta mukaan ja jatkettiin Salon koirahalliin, Meriniittyyn. Takaisinpäin päätettiin kävellä, niin koirat sai kunnon aamulenkin. (Ja ihan vain leijuakseni pakko sanoa, että koirahallilta meille on seitsemän kilometriä. Tämä huippu-urheilija fiilis on huikee! :D)

Tehtiin yksinkertaista rataa, hypättiin pitkästä aikaa rengasta ja paukuteltiin keinua. Manun kanssa treenien alkupuolisko meni suoraan sanottuna sikailemiseksi! Tyypin korvat tais jäädä hallin ulkopuolelle. Radalle pomppi intomielin ja lähdöstä meinasi jopa varastaa, kun ei oikein malttanut käskyä odottaa. Kun on päästellyt pahimmat höyrynsä ulos, alkaa korvatkin löytyä. Harmi, ettei kisoissa saa tehdä paria harjoituskierrosta ennen varsinaista suoritusta! Loppua kohden Manu oli hommassa hyvin mukana ja kovin innostunut!

Renkaasta Manu oli mielissään. Ajatteli varmaan, että tästä tienataan ne päivän helpoimmat namit! Tehtiin myös kohtuupaljon takaakiertoja. Manu alkaa olla niissä aika varma; ainakin treenien loppupuolella!

Kontaktelta löysimme päivän ongelman. Puomin alasmenon ohi Manu hyppäsi muutamaankin otteeseen. Yleisesti ottaen meidän kontaktit on sujuneet ilman suurempia ongelmia, joitain epäonnistumisia ja Manun sikailuja lukuunottamatta (Mitä ohjaaja ei näe, sitä ei tapahtunut T: manu.). Joskus olen hiljaa itsekseni miettinyt josko opettaisin Manulle 2on2off-asennon. Pysäyttämään en kuitenkaan halua alkaa, sillä Manun tuntien siitä tulisi turhaa epävarmaa hissuttelua, kun sen kaikki aivokapasiteetti menee takatassujen alasmenolle jättämiseksi. Varmoja kontakteja tavoitellessani näkisin eniten ongelmana meidän treenimäärän. Me treenataan keskimäärin kerran viikossa, mikä on kohtuullisen harvoin. Mitään nopeaa edistymistä tuskin kannattaa odottaa, mutta väliäkö sillä.

Treeneistä jäi Manun kanssa lopulta hyvä fiilis, sillä intoa tosiaankin riitti ja Manu oli oma iloinen itsensä treenien loppuun asti.

ollaan kuin ei oltaisikaan

2012-02-29T18:33:00.000+02:00

Meille kuuluu sitä tavallista. Maanantaina oli taas ohjatut aksareenit. Oli tosi mukava kaahotusrata Agiharkkojen rata täällä (linkin takana ihan esteettisistä syistä..). On myönnettävä, että Manussa on jo sitä haettua vauhtia. Mahtia! Toisaalta olen myös huomannut ikävämmänkin piirteen Manusta, jonka tosin on helposti korjattavissa. Manulla on huono kunto! Maanantain treeneissä vartin jälkeen M oli hengästynyt ja radan loppusuoralla vauhtikin hidastui silmissä. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja katsellut Salon seudulla järjestettäviä epiksiä. Tällä näkymin meidät voi bongata (ainakin) Liedon ATT-hallista 22.3. ja Salon koirahallista 25.3. Ehkä me tällä menolla päästään kesäksi kisakuntoon.

Innostuin selailemaan viimevuotisia kuvakansioita. Mulla on pieni masennus valokuvaamisen kanssa, ei jaksa. Toi valkoinen alkaa jo tympiä. Viimeisien kuukausien kuvasaalis on varmasti ollut monta kertaa pienempi, kuin niitä edeltävien kuukausien. Olisi ehkä aika hankkia uutta kalustoa, jotta saisin taas lisää intoa valokuvausharrastukseen. Harmi, että kaikki kivat objektiivit on ihan liian kalliita, rungoista puhumattakaan. Uusi objektiivi olisi varmaankin seuraavaksi uudistuslistalla, kun nuo kolme sisältää jo ainakin desilitran hiekkaa ja muuta likaa. Hyvin ne on kyllä toiminut tähän mennessä, ihmeenkin hyvin ottaen huomioon miten huonosti olen niitä kohdellut...!

Piti laittaa tuommoinen kuva tänne, koska tää oli musta vaan niin ylisöpö ja tää kuvaa NIIN hyvin mun tän hetkistä mielentilaa. Oon niin kyllästyny tohon valkoseen shaibaan tuolla ulkona, ja musta tuntuu että sitä tulee koko ajan vaan enemmän ja enemmän.

Viikonloppuna tulee parempi blogimerkintä, lupaan tehdä jotain Manun kanssa. Itse asiassa ollaan menossa Sonjan + Hertsan kanssa korkkaamaan Salon Koirahalli. Tai siis mehän se Manun kanssa korkataan, kun Sonja siellä on jo käynyt.

Ps. Hyvää karkauspäivää ihmiset! :D

vastauksia kansalaisten kysymyksiin

2012-02-23T18:23:00.001+02:00

Viime kuussa julkaisemassani kirjoituksessa pyysin teitä, rakkaat lukijat, lähettämään kysymyksiä liittyen ihan mihin vaan; meihin, Manuun, minuun, elämäämme, harrastuksiimme. Nyt näin lomalla ollessa on vihdoinkin sen verran aikaa, että ehdin vastailla kysymyksiinne. Niitä tulikin oikein kiitettävä määrä. :) Sen pidemmittä puheitta, menkäämme suoraan asiaan.

Miten päädyit beagleen rotuna?

Päättäessämme hankkia koiraa, selailimme varmaan kaikki kirjaston koirakirjat läpi. Beagle on ollut äitini haaveissa jo pienestä pitäen, joten se oli kokoajan yhtenä vaihtoehtona. Yhdessä vaiheessa näytti todella siltä että meille olisi tulossa lancashire heeleri tai sileäkarvainen kettuterrieri. Yhdellä kettuterrierin kasvattajallakin käytiin noina aikoina. Loppujen lopuksi näyttelylinjainen beagle oli ehkä ainoa ja oikea rotu meidän perheeseen, jonka rooli alussa oli toimia äitin sienikoirana. :D Jälkeenpäin Manusta on tullut minulle hyvä harrastuskoira! Perustelut rotuvalintaan eivät olleet kovin kummoiset: rodulla kiva ulkonäkö ja perushelpolta tuntuva luonne.

Millä kameralla kuvaat?

Kuvaan Sonyn alpha 300 järjestelmäkameralla ja jottei kuvaaminen kävisi liian yksitoikkoiseksi kameran kaverina minulla on muutama objektiivi, salama ja jalusta.

Millainen Manu on luonteeltaan?

Vastaukseksi tähän riittäisi vain yksi sana: AHNE. Manu on sosiaalinen ja energinen beagle, jonka maha ei koskaan tule tarpeeksi täyteen. Jo pennusta pitäen se on tutustunut erilaisiin ihmisiin, koiriin ja matkustamiseen. Autoilusta Manu nauttiikin täysin rinnoin. Ja ehkä se on ihan hyväkin, sillä ramppaamme vähän päästä milloin missäkin. Julkisillakin liikkuminen on Manulle yhtä juhlaa, sillä ovathan junat ja bussit täynnä ihmisiä joilta on mukava kerjätä rapsutuksia ja söpöyspisteitä. Niinkuin olen aikaisemmin sanonut; Manu toivottaa kaikki ihmiset ja nelijalkaiset karvanaamat yhtä tasapuolisen onnellisesti ystäväpiiriinsä. Manu sisäpiiri on ihan kaikille avoin.

Parasta Manussa?

Koulutettaessa ehdottomasti tuo ehtymätön ahneus. Tosin kyllä siitä osaa haittaakin olla, mutta ei nyt mennä siihen. Parasta siinä on kuitenkin se, kun se katsoo minua ilmeellä "mamma oot ihana!!" tai "olinksmä taitava" ja heiluttaa häntää niin paljon, että koko koira heiluu. :') Ja tietenkin se kun illalla Manu käpertyy viereen sohvalle katsomaan telsua :'3

Viisi suosikki rotua, jos beaglea ei lasketa?

- Irlanninterrieri
- Australianpaimenkoira
- Bordercollie
- Enkkusprinkku
- Belgianpaimenkoira

Jos joskut otat toisen koiran, tuleeko se olemaan samaa rotua (ja jos ei, niin mitkä on tulevaisuuden rotuvaihtoehtoja) ja ootko suunnitellut toisen koiran ottamista lähitulevaisuudessa?

En varmaan vielä vähään aikaan uutta, omaa koiraa ole hankkimassa, mutta enköhän viimeistään silloin kun muutan omaan asuntoon. Sen voin sanoa, että beaglea en todennäköisesti tule ottamaan. Ehkä joku rotu, joka soveltuu rakenteeltaan paremmin agilityyn. Olen lähinnä auspaista tai irlanninterrieristä haaveillut, mutta sen näkee sitten joskus. :)

Miten päädyin aloittamaan agilityn Manun kanssa?

En edes muista mistä ensimmäisen kerran kuulin agilitystä, mutta sen päätin jo ennen kun Manu oli tullut meille, että sitä on pakko päästä kokeilemaan. Siispä silloin kun Manu oli siinä iässä, menimme agilityn alkeiskurssille ja molemmat, sekä minä että koira, innostuimme lajista. Siitä se sitten lähti. Ikinä en uskonut että rupeamme kilpailemaan, saatika että pärjäisimme siinä, mutta tässä sitä ollaan; kesällä menossa virallisiin.

Millainen on perus viikko-ohjelmanne?

Hauska kysymys :D Meillä ei ole mitään erityistä "aikataulutettua" viiko-ohjelmaa. Päivittäin käydään kaksi-kolme kertaa lenkillä, joista ainakin yksi on 1-2 tuntia pitkä. Maanantaina on ohjatut agitreenit illalla, mutta muuten meillä on aikalailla ihan vapaata. Viikonloppuisin lenkkeillään enemmän ja pidempiä lenkkejä, silloin tällöin miittailaan kavereita ja heidän koiria niin pääsee koirat riehumaan. Sitten aina välillä viikonloppuisin on epiksiä tai muita tapahtumia. Eli tämmöstä aika perus elämää, ei mitään kummallista. :)

tunnustan...

2012-02-17T19:25:00.000+02:00

Edellisestä päivityksestä onkin kulunut pidempikin tovi. Tämä johtunee siitä, ettei meille kuulu mitään erityistä: treenailut jatkuvat vaihtelevalla menestyksellä Manun mielialojen mukaan ja möllikalenterikin loistaa tyhjyyttään. Tosin sunnuntaina saatamme piipahtaa Manun kanssa Tassukalliolla Laskiaisriehassa, jos vain saamme jonkunmoista seuraa.

Pitäytyäkseni koko hölynpölyn teemassa, siirryn asiasta samantien kukkaruukkuun. Olen nimittäin saanut haasteen kanssabloggaaja Henniltä! Kulovalkean tavoin koirablogeissa kulkenut haaste onkin varmasti tuttu, ja sehän menee näin:

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Ja halutaan lähettää tää haaste seuraaville: Tuulia, Josefiina, Mari, Noora, Riitta, Julia, Jenna & Sonja.Olkaapi hyvät!

Ja sitten itse asiaan, eli tunnustuksiin. ;) Koska tää on kuitenkin pääasiassa koirablogi, yritin parhaani mukaan kertoa kahdeksan satunnaista koiriin/eläimiin liittyvää asiaa itsestäni. :D

Tunnustukset:

1. Perhettämme värittää Manun ja muun perheen lisäksi kaksi urosgerbiiliäni, Topi ja Niilo. Ennen näitä kahta vekkulia minulla oli kaksi naarasgerbiiliä, Pipi ja Pepi. Kovasti on harkinnassani jo kolmaskin sukupolvi gerbiilejä, ovat ne NIIN helppo hoitoisia, mutta niistä saa myös seuraa (etenkin yöaikaan -.-). Kolmannen sukupolven naaraat kastan Tiuhtiksi ja Viuhtiksi.

2. Koirienlisäksi minut voi välillälöytää kamera kädessä.Valokuvauksesta innostuin kun katselin nuorempana muiden ottamiahienoja kuviaomista ja muiden koirista, eli tämäkin harrastus saipotkunsa koirista (ja hieman hevosistakin).Harrastelin valokuvausta peruskameroiden kanssa muutamia vuosia, muttahiemanperfektionistin piirteitä omaavana, tahdoin parempaa, jotenhankin sitten itsellenijärjestelmäkameran. Sen kaverina minulla on muutamaobjektiivi, jotteivalokuvaaminen kävisi liian yksitoikkoiseksi.

3. Aikeenani on ollut brodeerata treeniliivini, ja rehellisesti tunnustan miettineeni hetken, laittaisinko brodeerauksena rintaan "Kata & Manu" vaiko "Kata & Possu". Pidin jälkimmäistä nerokkaan vitsikkäänä, kunnes tulin tolkkuihini.

4. Manun puolesta tunnustettakoon sen olevan aivan käsittämätön kuolaaja niinkin pieneksi koiraksi. Huomaan omalta osaltani että Manu ja ruoka sekä "siviilivaatteet" on pidettävä visusti erillään, muuten uusi ihana paitani on täynnä kuolaläkkiä :D

5. Tässä vaiheessa lienee (ei-välttämättä-niin) tarpeellista mainita, että lapsena luin kaikki kirjaston koirakirjat läpi moneen kertaan. Opettelin jopa rotuja ulkoa koirarotukirjaa lukiessani. Roduista muistan tähän päivään mennessä tuurilla muutaman.

6. Koiratreenit ovat minulle tietynlaista terapiaa. Hetkiä, jolloin voi olla ajattelematta arkihuolia ja keskittyä vain siihen hetkeen.

7. On taas tunnustettava Manun puolesta; Manu toivottaa kaikki ihmiset ja nelijalkaiset karvanaamat yhtä tasapuolisen onnellisesti ystäväpiiriinsä. Manu sisäpiiri on ihan kaikille avoin.

8. Viimeinen ja ehkä ei se salaisin tai yllättävin tunnustus Manun osalta. Manun intohimo on sukat (ja nakit ja kaikki pehmeä joka vain irtoaa).

Viimeiseksi voisin nöyränä kiittää teitä kaikkia kahdeksaa (8!) lukijaa. Voihan hurjuus.

kymysyksiä

2012-01-16T16:41:00.000+02:00

Koska ideani ovat loppuneet blogipäivityksissä ja yleensä se vain sisältää agilityä, tahdon kuulla myös mahdollisten lukioiden mielipiteitä ja kysymyksiä. Siksi päätin laittaa tälläisen (ehkä turhanpäiväisenkin) merkinnän jossa toivon saavani kysymyksiä vaikka itse päähenkilöistä, treenaamisesta, harrastuksista tai ylipäätään kaikesta mitkä liittyy meihin. Kunhan aihe pysyy oikeana, saa kysyä mitä ikinä tahtookin! Vastaan niihin mielelläni ja julkaisen kysymykset toisessa blogimerkinnässä myöhemmin.

Kysymyksiä voit lähettää vain tämän merkinnän kommentti-osaan. Kysymykset pysyvät salassa, eikä niitä tulla näyttämään kommenteissa (ellei viesti liity muuhun). Tietoja kirjoittajasta ei näytetä ellei kirjoittaja sitä välttämättä tahdo. Toivon, että kysymyksiä tulisi enemmän kuin pari sillä ehkä silläkin kautta saadaan uusia ideoita haettua teksteihin. Varsinaisesti tämäntyyliset aiheet kuuluisivat pinttyneesti muotoblogeihin, mutta röyhkeästi niitä kopioin tähän. Niin ja muut saavat halutessaan käyttää samaa aihetta omassa blogissaan.

Nyt vain raapustelemaan kysymyksiä!

maanantaiset

2012-01-16T16:37:00.000+02:00

Varoitus: luvassa manunylistyspostaus.

Manu on ihan paras aksakoira. Oltiin tänään Manun kanssa (niin kuin meillä maanantaisin on tapana) agitreeneissä. Alkaa toi puuha vaikuttaa jo ihan ylikivalta, monet onnistuneet treenit takana. Manu on nyt selvästi mukana hommassa oikeasti ja sillä on kivaa, eikä enää ehdi juuri jäädä haistelemaan (=ei enää epävarmuutta). Ja se vauhti. Juostaan NIIN mukavasti yhteen.

Meillä oli tänään treeneissä teemapäivä. Painotus oli erityisesti pujottelussa ja keinulla. Varsinainen pujottelu sujuu Manulta jo ihan tosi tosi hyvin, mutta erilaiset sisäänmeno kulmat tuottavat vielä hieman ongelmia. Joten keskityttiin niihin. Muutamien toistojen jälkeen oikea tekniikka alkoi löytyä ja kulmissa ei ollut enää niin kummia probleemeja. Entä keinu sitten? Se on aina sujunut vähän vaihtelevalla menestyksellä. Manun tapa mennä keinu, on vallan mainio. Siinä meinaa itselläkin pokka pettää. :D Mentiin seuraavanlaista harjoitusta, joka meni kutakuinkin näin: putki - hyppy - keinu. M ei millään halunnut jättää purkkia yksin odottamaan keinulle, niinkuin tosta videosta huomaa :P Mutta kaiken kaikkiaan kivat treenit ja niinkuin sitä sanotaan 'Parempi treeni, parempi mieli!'

Kiirettä on pitänyt ihan kiitettävästi. Koulu on vienyt melko paljon aikaa ja arki-iltojakin menee ohjattuihin treeneihin sekä sinne väliin tietty omatoimiset treenailut. Ai niin, pitäisi välillä nukkuakin... Viisi viikkoa vielä pitäisi kestää kiirettä, sitten päästään nauttimaan lomasta. Lomasuunnitelmia on jo tehty jonkin verran, vaikuttaa ihan lupaavalta!

Huomaathan Manusta pitkästä aikaa otetun videomateriaalin :) Videosta voimme kaikki kiittää Sonjaa.

puoli vuotta on pitkä aika

2012-01-15T17:42:00.000+02:00

Puoli vuotta. Kuusi kuukautta. 26 viikkoa. Enkä edes jaksa laskea kuinka monta päivää on kulunut viimeisimmästä kirjoituksestani tänne. Silloin oli kesä. Nyt on talvi. Kuinka paljon maailma onkaan muuttunut puolessa vuodessa. Vuosikin ehti vaihtua toiseen. Voisin melkeimpä sanoa, että tuossa ajassa olen unohtanut blogin olemassa olon. Miten siinä on edes päässyt käymään niin? Muutaman bloggaamattoman kuukauden jälkeen lukijat ja blogimme vannoutuneet stalkkaajat alkoivat kysellä sekä ahdistella erilaisin kysymyksin kuten 'Miksi blogia ei ole päivitetty?', 'Oletko lopettanut kokonaan bloggaamisen?' tai 'Milloin uusi blogi päivitys?'. Voin vain sanoa, että pienelle ihmiselle tulee järkyttävät paineet tuollaisesta hiostamisesta. Aluksi kysymykset oli helppo kiertää tai vastata vain 'En tiedä!' tai 'Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä!', mutta viime aikoina seuraajamme ovat käyneet kärsimättömiksi. Minun oli pakko, siis aivan pakko ryhdistäytyä ja koota voiman rippeeni ja kirjoittaa tämä teksti. Ajattelin, että löydän vielä sen sisäisen bloggaajani jonka silloin puoli vuotta sitten kesällä hukkasin ja jatkaa kirjoittamista, jotta lukijamme saisivat unta iltaisin ja syyn elää. ;)

Kevään lajivalikoima ei ole muuttunut sitten viime vuoden. Harrastamme yhä ahkerasti agilityä ja tokoa väännämme kun kummallakin on siihen oikea mieliala. Olen pienessä mielessäni harkinnut agilisenssiä. Onhan se joskus pakko päästää kokeilemaan ja näyttämään taitojaan virallisiin kilpailuihin. Tiedä, jos vaikka meihin iskee kunnolla kisakärpänen, ja vietämme vähäiset vapaat viikonloput ympäri suomea kierrellen aksakisoissa. Okei, ehkä joskus kaukana hamassa tulevaisuudessa. Tokossa tuskin kilpailemme koskaan.

Näyttelyt ovat jääneet kokonaan menneisyyteen, eivätkä ne todennäköisesti koskaan palaa arkipäiviemme ratoksi. Korkeintaan mätsäreihin, jos sinnekään.

Hyvää joulua!

2011-12-24T13:05:00.000+02:00

Rauhallista joulua toivottaa Kata, Manu ja gerbiilit!

Mä nousin ylös, astuin sekaan peikkojen

2011-06-30T10:16:00.006+03:00

Löysin tälläisen kivan kuvabloggaus ajatuksen Josefiinalta (käykää katsomassa Amorin blogi). Hauska oli pitkästä aikaa kaivella vanhoja kuvakansioita ja tajuta ajan kuluvan niin kauhean nopeaan. En haasta ketään, mutta jokainen joka jaksaa/haluaa voi haastaa itse itsensä.

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten (kuva: Krista H.)

2. Toisinaan Manu on hyvin edustava

3. Tästä kuvasta voi päätellä, mitä harrastamme/harrastimme (kuva: Sonja T.)

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen: Sonja ja Hertta tuli vierailulle

7. Muun muassa nämä persoonat ovat huippuja!

8. Minua ei naurattanut (leikkauksen jälkeinen väsynyt Manu)

9. Tämä on mielestäni kaunis kuva

10. Lopuksi paras kuva ikinä (ei parhaimmasta päästä, mutta silti..... kuva: Krista H.)

Manun pujottelut

2011-06-21T20:54:00.002+03:00

...videolla meinaan :p

P.s Uusi ulkoasu!

Taukoilua ja lomailua

2011-06-18T18:12:00.001+03:00

Ollaan Manun kanssa pidetty saikun takia taukoa agilitystä ja tokosta. Tauko tekee varmasti hyvää molemmille, koiralle ja ohjaajalle. Kesälomaa lähdimme viettämään koko perheen voimin Saimaalle, josta olimme vuokranneet mökin viikoksi. Manu sai olla koko viikon vapaana ja rentoutua. Kävi Manu vähän uimassakin, vaikka se ei mitään lempipuuhaa olekaan :p

Beagle sairastaa

2011-06-01T17:08:00.071+03:00

Phuuh. Meillä on takana melko uuvuttavat pari viikkoa.

Kaikki alkoi vissiinkin kaksi viikkoa sitten torstaina, jolloin löytyi lattialta ensimmäiset oksennukset. Niissä oli mukana vähän verta, mutta ei mitenkään huolestuttavaa määrää. Soitimme kuitenkin varmuuden vuoksi eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että käydään tarkistuskäynnillä. Röntgenissä ei näkynyt mitään erikoista. Hoito-ohjeiksi tuli riisivelli. Illalla kun tarkemmin ajattelimme, tajusimme että suoleen on saattanut jäädä sukka jumiin. Manu oli meinaan syönyt sukan viikkoa aikaisemmin eikä ollut tullut vielä ulos, vaikka yleensä se tulee kolmen päivän kuluttua syömisestä. Kun tämän sukkien syöminen on meillö melkein arkipäivää.

Lauantaina aamulla M oli jo sen verran pahassa kunnossa, että Manu pakattiin autoon ja suunnattiin päivystykseen joka löytyi Turusta. Aavistimme oikein, sukka oli jäänyt jumiin suoleen, ja siinä kohtaa suolta ei ollut veri päässyt kiertämään. Manulta leikattiin suolesta 10 sentin pala pois, sillä siihen oli tullut tavallaan kuolio. Lauantai vietettiin siis eläinlääkärissä. Ilta meni tiputuksen ja lääkkeiden ansiosta vähän paremmin mutta Manu ei suostunut millään juomaan. Kun sunnuntai-iltaan mennessä Manu ei ollut juonut tippaakaan, vietiin Manu takaisin Turkuun. Manu oli yön yli päivystyksessä, tiputuksessa. Maanantai aamuna äiti haki Manun takaisin kotiin, ja sieltä tullessaan Manu oli jo aivan oma itsensä; utelias ja pirteä.

Mutta kyllähän säikähdettiin! Ja lähellä oli, ettemme menettäneet mamman pikkupossua.

Vihdoin tänään Manulta otettiin tikit pois. Lääkärin mukaan Manu saa elää normaalia elämää nyt, ja vaikka uidakin. Treenit tietenkin jätettiin väliin ja hirmupitkiä lenkkejä ei olla tehty. Manu onkin hepuloinut sisällä lelujensa kanssa monia kertoja, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää.

Takaisin elävien kirjoihin

2011-05-15T21:34:00.003+03:00

Keskiviikkona suuntasimme takaisin kisakentille pitkän tauon jälkeen. Oikeastaan meidän ei pitänyt mennä koko kisoihin, mutta kotimatkalla tulin toisiin ajatuksiin, joten tämä oli tälläinen extemporee retki. Lähdimme siis kohti Royal Canin-areenan ulkokenttää agiepiksiin, ja hyvä että lähdimme sillä Manulle tuli radalta puhdas nolla ja sijoitus 3. Mahtia!

Rata oli oikeastaan tosi yksinkertainen. Alussa oli kolme estettä suorassa linjassa ja niiden jälkeen tiukka kurvi putkeen. Ensin mieleeni tuli jättää M istumaan esteiden eteen ja kävellä itse niiden taakse ohjaamaan. Onneksi en kuitenkaan näin tehnyt. Siinä olisi kaiketi käynyt niin, että Manu olisi varastanut tai lähtenyt morjestamaan kavereita ja olisin ollut pulassa siellä kolmen esteen takana. Tämän sijasta jätin Manun istumaan ja itse menin toisen esteen viereen ja silloin käskin Manun hypätä ja se sujui loistavasti. Esteiden jälkeen valssi ja putkeen. Puomilla Manu löntysti ilman mitään kiirettä, mutta laitetaan se kuumuuden syyksi. Olen huono selostamaan rataa joten kirjoitan tähän tylsästi: loppu rata sujui ilman mitään onglemia ja suht nopeasti.

Kotiin viemisiksi saatiin ensiapupakkaus koiralle mutta ei lelua.

Tykkäsin tuosta radasta, josta videota eikä kuvia ole. Siitä jäi tosi hyvä fiilis ja Manu oli hieno! Kontaktit oli hienoja. Tykkään.

IHANAA LEIJONAT IHANAA!

6-1

SE ON SIINÄ!

Hyppyrata Liedossa

2011-04-15T12:12:00.005+03:00

Videosta kiitos kaunis äidille! :--)

Mä niin diggasin tuota kisapaikkaa! Ihana lämmin, mattopohjainen halli, jossa oli myös reilusti tilaa hengailla. Pitääpä ensi talvena tehdä useampikin kisareissu sinne suuntaan, jos vaan kyydin saan. Fiilis radalle lähtiessä oli kovin mukava, vaikkakin hieman jännittynyt. Manu hieman räksytteli ja piippaili, mutta eikun luurit korville, niin ei niin kovasti käy ärsyttämään :D Hiljaa se ei kuitenkaan osaa olla, vaikka kuinka äksyilen ja käsken..

Rata tuntui rataantutustumisessa kovin kaamealta. Ja olin jo aivan varma että ollaan ihan väärässä paikassa. Myönnän, olin aluksi ihan hukassa, mutta kyllä sieltä ne suunnitelmat löytyi ja pääosin jopa toimi!

Ensimmäiset esteet muurin jälkeiselle takaakierrolle asti sujuivat ongelmitta, ja meinasin järkyttyä kun beaglesta löytyi vauhtia. Manu poimi esteet mukavasti, vaikka en juossutkaan aivan vieressä. Takaakierrot olivat radalla aikamoisia kompastuskiviä, joita pitää tulevaisuudessa ahkerasti treenata. Eniten päänvaivaa aiheutti kuiten pussi. Luulin että pusseja on vain virallisissa, mutta luuloni eivät näköjään osuneet oikeaan. Lähdin radalle sillä mielellä että kyllä se M sinne menee kun vain tarpeeksi kannustan. Toisin kävi, ohjasin Manun pussiin ja hetken jo luulin että kyllä se sieltä tulee. Siinä vaiheessa kun beaglen pää tuli näkyviin pussin väärästä päästä, ohjasin Manu uudelleen pussiin ja autoin koiraa hieman nostamalla pussin suuta. Tässä vaiheessa en enää jaksanut välittää virhepisteistä, joten palkkasin nakinpalalla siinä heti pussin jälkeen. Halusin jättää koiralle positiivisen mielikuvan pussista, olihan tämä sentään Manun ensimmäinen kerta tuossa hurjan pelottavassa umpikujassa :---)

Loppurata sujui hyvin vaikka munasinkin putken jälkeisen takaakierron.

Mutta tästä päivästä jäi kerrassaan hyvä fiilis, ja haluan mahdollisimman pian uudestaan. Okei, näin ajattelin autossa ennen traagista onnettomuutta. Jäätiin Manun kanssa pari sataa metriä ennen kotia pois auton kyydistä. Ja enkö minä tottakai siinä matkalla kompastu, ja lennä rähmälleni. Siinä samassa onnistui olkapääkin lähteä pois paikoiltaan. Asiaa ei auttanut yhtään se että M oli omasta mielestään nälkäkuoleman partaalla, ja sen takia haukkui ja veti kohti kotia... Tänään käytiin sairaalassa, ja hiekkapussin avulla se on taas paikoillaan. Tällä hetkellä vasemmassa kädessäni on jonkunnäköinen side. Ja nyt voinkin sitten sanoa hei heit kuuden viikon agilityille ja muille harrastuksille.

Mölliagility Liedossa

2011-04-05T21:07:00.005+03:00

Mölliagility Liedossa 5.4.2011 from Kata on Vimeo.

Videosta ja henkisestä tuesta suuri kiitos Sonjalle!

Tänään olimme Manun kanssa mölliagilitykisoissa. Oltiin ihan tosi tosi ajoissa, joten nähtiin kaikki koirat maxista miniin.

Hypittiin sitten Manun kanssa toista kertaa ikinä kokonaisen radan verran mediesteitä. Ensimmäinen kerta oli eilen aksatreeneissä. Möllien radalta puuttui rengas, keinu ja kepit, joten rata tuntui hämmästyttävän orvolta; Etenkin keppien puutteen takia. Startattiin Manun kanssa siinä keskivaiheilla radalle ja lähes viime hetkiin asti pysyteltiin syrjemmässä seisoskelemassa, koska Manu tuppaa vain karjua, kun se näkee muiden koirien agiliitävän. Paria edellistä koiraa tultiin katsomaan kyllä aivan lähtöalueen tuntumaan ja avasihan se beagle siinäkin vähän suutansa huutaakseen, mutta pysyi yllättävän hiljaa kun vähän yritin namilla saada pysymään hiljaisena.

Lähtöalueelle Manua istuttaessani ei sitä enää kiinnostaneet namit ja tyyppi vain tuijotti maanisesti edessä aukenevaa agilityrataa. Sanoin aika painokkaasti paikka, kun kävelin ensimmäisen esteen taakse. Ja joo, eihän tuollaisessa uudessa paikassa kiinnosta jäädä istumaan ja odottamaan, vaan Manu päätti lähteä tutkimaan lähistölle. Kutsuin sitten Manua ja lähdettiin lennosta, joka oli suunnitelma B. Kontakteja ei tehty ihan niinkuin treeneissä, kun Manulla meni miten meni ja mulla aivot oli autossa, mutta ei me niiden pintojen yli hypittykään eli ei paha. Rataa en sen kummemmin nyt selosta, koska se on kyllä videoituna tuossa tekstin yläpuolella (videosta tosin puuttuu kolme ensimmäistä estettä jotka olivat järjestyksessä hyppy-putki-a). No, kuitenkin. Tehtiin vain yksi virhe, josta saammekin sitten syyttää upeaa ohjaustani putkelle. M meni putkeen väärästä päästä, mutta se hänelle sallittakoon. Muuten meidän suoritus oli suureksi hämmästyksekseni mainio, joskaan ei mitenkään hämmästyttävän nopea. Varmistelin kauheasti ja tein kaikkea muuta kummallista, ja se riitti tällä kertaa kymmenenteen sijaan neljästätoista.

Niin ja siis möllikisoihin lähdettiin testailemaan sitä, kuinka Manu suhtautuu agilityn kisatilanteeseen ja kykeneekö se tekemään töitä kanssani. Ei ollut mitään suurempia ongelmia. Manu oli ihan fiilareissaan ja se tuntuu nykyään palkkautuvan loistavasti jo siitä, että se saa hyppiä niitä esteitä. Ihan hyvin pysyi kyllä kuulolla, vaikka ihan lähtöalueelle asti sen korvat olikin jossain hukassa. Ja vielä, erityisesti olen ylpeä siitä ettei tuo possu päättänyt juosta suoraan jonnekin moikkaamaan ihmisiä. Olen todella ylpeä tuosta kuolaavasta korvakoirasta.

Ensi viikolla otetaan uudestaan Liedossa ATT-hallissa. Ensi viikon rata on hyppyrata, joten siinä ei tarvitse kontakteja stressata. Kaikesta jännityksestä huolimatta on noi kyllä tosi hauskoja kokemuksia! Ja jos tällä mallilla jatketaan niin aijon rampata koko kesän agiepiksissä, ja tiedä jos vaikka virallisiin eksyttäisiin :---D

Korvat takana, elämä edessä

2011-04-04T20:18:00.007+03:00

Manun aksat oli aivan mahtavat tänään! Se kyyristyy keinulla sellaiseen kumarrus asentoon kun se muistaa että ai hups, tää oli tää. Pitäisi joskus ottaa todisteaineistoa :--D Ja A:llekaan Manu ei jäänyt patsastelemaan vaan tuli nätisti alas. Intoa ja vauhtia riitti, ja keskittymiskykykin oli tullut tällä kertaa mukaan. Otettiin rata ensimmäisellä kerralla osissa, että vauhti kasvaa. Toisella kerralla meni puhtaasti ja sen verran upeasti että otettiin toisenkin kerran.

Ja pitää vielä hehkuttaa erityisesti niitä keppejä! Se menee ne nykyään ihan mielettömän upeasti ja näppärästi kun ohjailen sitä hiukan. Vielä kun tuolta takapihalta sulaisi noi parin kymmenen sentin lumikasat pois, niin voitaisiin keppejä treenata muutenkin.

Manu totteli ohjausta hyvin ja sain kokeiltua uusia ohjaustekniikoita. Tällä kertaa opeteltiin Manun kanssa tekniikkaa nimeltä takaaleikkaus. Oli kiva päästä kokeilemaan sitä radalla ja suureksi yllätykseni en munannut sitä ihan täydellisesti, vaan se jopa onnistui pari kertaa :---) Siitä olis kyllä oikeasti hyötyä jos sellainen mölleihin joskus tulisi..

Meidän aksa-paksat on kyllä olleet kieltämättä tosi kivoja ja sujuvia. Tai kivaahan se on aina, mutta että vielä sujuvaaksi niin JES, kummallakin!

Toissa päivänä sain loistoajatuksen - tai siltä se aikankin silloin tuntui. Päätin että menemme Manun kanssa kokeilemaan onneamme 5.4. eli huomenna Royal Canin Areenalle, Lietoon agilityepiksiin ja 14.5. ATT-halliin, Lietoon epiksiin. Muistelin viime kesän möllejä ja sitä kuinka hauskaa meillä radalla oli, vaikka tulimme viimeisiksi ja söhläsimme runsaasti. Se oli ikimuistoinen kokemus, ja haluaisin niitä lisää joten huomenna on näytönpaikka. Kuluneen vuoden aikana Manu on kehittynyt rutkasti positiiviseen suuntaan agilityyn nähden. Katsotaan miten M kestää häiriötä ja buffetin hurmaavia tuoksuja. Näiden tämän päiväisten treenien perusteella huomiset epiksetkin pitäisi sujua kuin vettä vain. Ja uskokaa pois, ryntään illalla kirjoittamaan tekstin mölleistä, ja siitä kuinka mahdollisesti nolasimme itsemme :---D Myös videomateriaalia on tulossa, ystäväni lupasi lähteä henkiseksi tueksi ja kuvaamaan!

Näin ohimennen muuten; Otsikoiden keksiminen blogikirjoituksiin on toisinaan niin hankalaa. Tälläkin kertaa pää löi kerrassaan tyhjää otsikkorivin kohdalla..

Hilpeää huhtikuuta ja aprillipäivää!

2011-04-01T17:04:00.002+03:00

Oikein, oikein hauskaa aprillipäivää ja alkavaa huhtikuuta kaikille blogin lukijoille! Tänään olenkin onnistunut paria ihmistä huijaamaan oikein kunnolla :---) Kesää päin mennään kokoajan ja vaikka olenkin talvi-ihminen, niin pakko myöntää että ihan mukavaa että tulee kesä. Olen jo kyllästynyt pukemaan kaikki kaapista löytyvät kerrastot päälle, vain huomatakseen bussipysäkillä seistessään, että kerroksia olisi pitänyt olla vielä pari lisää. Sama pätee beaglen kanssa seikkaillessa milloin missäkin. Metsässä kengät on täynnä lunta ja peilijäisellä asfaltilla saa pelätä koko ajan häntäluunsa ja muiden puolesta. Muutenkin elämä on kesällä paljon leppoisampaa ilman koulua.

Muita kesää odottavia immeisiä?

Ulkoasun muutos

2011-03-21T00:01:00.002+02:00

Vihdoin ja viimein sain väkerrettyä uuden ulkoasun, jospa tämä pysyisi hetken. :--)

Hylätty beagle erkkarissa

2011-03-20T15:41:00.008+02:00

Tuomari: Paavo Mattila

"Hyvin rakentunut uros. Otsapenger voisi olla hieman selvempi & silmäluomet tiiviimmät. Voimakkaat huulet. Kaunis kaula. Erittäin hyvä runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Erittäin hyvä karva. Kaunis häntä. Liikkuu hyvin. Esiintyy hermostuneesti purentaa tarkistettaessa."

HYL

Aamulla suuntasimme beagle erkkariin joka järjestettiin tänä vuonna Lohjan Showlink-hallissa. Paikalla oli monia beagleja, mutta onneksi ahdasta ei tullut. Mukaan halliin otimme Manun häkin, siellä M sitten nukkui melkein koko ajan, silloin tällöin piti tarkistaa tilanne ja käydä ulkona tuulettumassa. Paikalla oltiin aamu kymmenen aikoihin ja pois päästiin kahden-kolmen tunnin päästä, joten ei siellä kovin kauaa jouduttu istumaan. Mukavahaan siellä oli hyvässä seurassa ja mukavien koirien ympäröimänä. :--D

Avoimessa luokassa - johon myös M osallistui - oli parikymmentä beaglea ja Manu esiintyi viimeisenä. Manu esiintyi loistavasti ja edukseen niinkuin arvostelusta voi todeta, mutta purennan tarkistuksessa se tapahtui. Manu ärisi ja yritti näykätä tuomaria, joka laittoi edellisen stressin ja oudon paikan piikkiin. Omasta mielestäni tuo kuitenkin johtui siitä, kun viime kesänä Manulla todettiin siitepölyallergia ja sen takia joutui käymään viikottain eläinlääkärissä testattavana. Manulta siis repäistiin viikottain kuononpäästä tarralla irti karvoja ja siinä samassa jotain näytteitä. Se taisi jättää aikamoiset traumat. Tuomari ei kuitenkaan - syystä tai toisesta - halunnut laittaa Manun arvostuun rastia kohtaan vihainen. Mutta muuten tuomari kehui Manua maasta taivaaseen. Nyt pitää vain harjoitella ahkeraan hampaiden katsomista niin josko ennen Tampere KV:ta Manu suostuisi ne tuomarillekin näyttämään ilman suurempia ongelmia.

Ja lopuksi suuret kiitokset Sonjalle, kuvaajalle joka oli samalla myös mitä parhainta seuraa :--)

Loput kuvat erkkarista täällä.

Uusi objektiivi

2011-03-19T14:38:00.008+02:00

Sony 50mm F/1.8

Oikea suunta

2011-03-15T15:14:00.002+02:00

Eilen oli kiva treenipäivä, (melkein) pelkkää onnistumista!

Viime aikojen treenailut ovat olleet melko positiivisia. Manu on napannut jostain itselleen intoa, ihme koira. Eilisissä ageissa Manu löysi kaasuvaihteen. Yleensä se vain lyllertää laiskahkosti. Eilisestä jäi kerrassaan hyvä fiilis. Vaikka a meni samalla tyylillä kuin edelliselläkin kerralla avittaen, niin hypyillä ja putkilla edettiinkin sitten huimasti. Yleensä radan pätkät menee mun juostessa sinne sun tänne hätäisesti ohjastaen, ja Manun sinkoillessa vähintään yhtä hienosti oman mielensä mukaan. Myönnettäköön, että ohjaaja on edelleen samalla tasolla; säntäillään kuin päätön kana ja käskyt ovat nopeita huiskaisuja sinne tai tänne, joista edistyneempikin koira sekoaisi. Sen sijaan M otti aimo harppauksen etiä päin, se nimittäin oikeesti kuunteli. Vaikka pätkä olikin kimurantti ja virheitä saatiin, niin siitäkin huolimatta koira ei hermostunut vaan malttoi toteuttaa pyyntöjä uudelleen. Vau! Kehitystä talven ja kesän kakarameiningeistä on tapahtunut valtavasti. Osaaminen sinänsä ei ole kasvanut, mutta tekemisen maku on aivan toista. Enää ei liiemmin tarvitse odottaa karkaamisia ja käskytyksellekin löytyi eilen oikea sävy. Pieni supattelu ei toimi, vaan käskyjen on oltava vahvoja 'luulot pois'-käskyjä.

Manun radat meni muilta kohdin hyvin, mutta kepeillä beagle heitti lekkeriksi ja jätti joka kerralla välejä pujottelematta. Jankattiin ja jankattiin, mutta tulosta ei vaan tullut. Huokaus. Saatiin me sitten pari onnistunutta pujottelua, jonka jälkeen luovutin. Ensi kerralla saa luvan pelittää.

Ja juuri tätähän beaglen omistaminen on. Huumorilla höystettyjä päiviä, jolloin ei auta kuin itkeä ja nauraa yhtä aikaan, ja toivoa seuraavasta päivästä parempaa.

Karvakorjaamolla

2011-03-07T20:32:00.030+02:00

Tänään olikin beaglepojalla hurja päivä, Manu pääsi trimmattavaksi. Tiedän, beagle ei niin kovin trimmattava rotu ole, mutta kahden viikon päässä häämöttävät erkkarit ja Manun ylipitkiksi kasvaneet anturakarvat eivät ole hyvä yhdistelmä. Kyseinen karvakorjaamo sijaitsi samassa rakennuksessa missä käymme meillä on maanantaisin agit. Iltapäivän ohjelmaan kuului trimmaus ja sen jälkeen M pääsi esittelemään uusia karvojaan agilityradalle.

Operaatio leikataan beaglelta karvat -sujui mainiosti. Pari kertaa meinasi Manulta mennä hermot, mutta yllättävän hyvin selvittiin. Anturakarvojen lisäksi Manulta siistittiin perskarvat, kaulakarvat ja ennen kaikkea, nykyinen ylpeyden aiheeni tuossa koirassa, häntä. Se näyttää nyt aivan beaglen hännältä. Hännänpäässä ei ole enää sitä töyhtöä mikä oli pari päivää sitten.

Kameraa en hoksannut sinne ottaa mutta tässä parit ennen ja jälkeen kuvat niin näette muutoksen.

Seuraavat pari viikkoa onkin sitten koeviikkoja, joten päivittely saattaa vähän jäädä, mutta yritän joitain pikkupostauksia tehdä ja kertoa meidän elämästä, joka jatkuu koeviikosta huolimatta. Kahden vikkon päästä onkin sitten Lohjalla erkkarit, eli niitä odotellessa.

Tapahtui helmikuussa

2011-02-28T21:49:00.025+02:00

Helmikuu - ja sen sisältämä hiihtoloma - meni vauhdilla ohi. Kaikki aika kului Åren lasketteluripariin ja niitä seuraaviin rippijuhliin. Manun kanssa en ole mitään järin kummallista ehtinyt tekemään, pakko myöntää että koira on jäänyt toiseksi tässä kaikessa häslingissä. Agilityssa olemme käyneet vanhaan malliin, eli joka maanantai. Viime maanantain treenit tosin jäivät väliin riparin takia. Tokokin on jäänyt vähemmälle, mutta eiköhän tämä elämä tästä tasoitu.

Lopuksi helmikuu kuvin:

Hyvä treeni, parempi mieli

2011-01-31T16:37:00.085+02:00

Maanantain agilityssä tuli taas mielettömän onnistuneita ratoja. Keinukaan ei ollut Manulle enää onglema. Ja pujottelu onnistui hyvin. Hauskaa! Uusista agilitykuvista ei ole toivoakaan näin hallikaudella, joten piristeenä Manu riehumassa viime kesänä. :)

Treeneissä teimme rataa, jossa oli pari haastavaa kohtaa. Niistä eivät edellisen ryhmän kisaavatkaan suoriutuneet. Huikean opettavainen harjoitus - oma jännitys ja ohjauksen täydellinen hajoaminen vie koiran vauhdin. Mutta koira irtosi putkiin! Manun edistyksestä keinun suhteen olen tyytyväinen: Me ei olla puomia tehty kauheasti ja se näkyi, sillä vasta kolmannella toistolla Manu alkoi kaasutella vähän kovempaa. Onneksi aika nopeasti saa palauteltua oikeat asiat takaisin mieleen ja purettua jumitukset. Ennen se oli sellainen ei-kiitos este mutta nyt Manu menee sinne jo aivan innoissaan. Harjoitus tekee mestarin. Mutta että nuo kaikki pysyisi yllä, pitäisi tosi paljon ehtiä tehdä kaikkien esteiden kanssa ylläpitotreeniä. A-este ja putket sujuivat ilman kummempaa koheltamista. Vaikkakin M on alkanut ottaa tavaksi jäädä sooloilemaan a:n huipulle. Huoh. Pitää sitä vaan treenata ahkerasti että koira tulisi alaskin sieltä.

En enää harmittele sitä, että Manu ei ole synnynnäinen agilitykoira, nyt sen seikan olen hyväksynyt ihan täysin. Voi jo ihan rehellisesti sanoa, että Manun kanssa on hauskaa treenata. Asenteesta ja odotuksista kaikki on vain kiinni, mutta aina niiden muuttaminen ei ole ihan helppoa eikä tapahdu hetkessä. Se Manun ilme lyhyellä radanpätkän jälkeisellä jäähdyttelyhallinkierrolla on niin ihana – se on onnensa kukkuloilla, kun huomaa minun olevan siihen ihan oikeasti tyytyväinen.

Oli ihan parhaat treenit pitkään aikaan. Beaglen asenne oli kymppi ja sehän nyt ohjautuu ihan minne vain, mutta it takes two to tango ja sitä rataa. Nyt siis armoton tsemppi ohjauksen suhteen päälle, että päästään kisoihin. Ja noista kisoista sen verran että ohjaaja vinkkasi meille kesällä Salossa järjestettäviä agilitykisoja. Tarkoitti varmaankin (toivottavasti) möllejä, sillä virallisiin emme todellakaan ole vielä valmiita. Ei näillä taidoilla.

Osa tekstistä lainattu (blog.hulleri.net)

Synttärisankari

2011-01-24T15:33:00.032+02:00

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MANULLE JA KAIKILLE TALLPEAK D-PENNUILLE!

Manu täytti tänään 2 vuotta! Paljon onkin kerennyt tapahtua sen aikana. Poika on aiheuttanut tukoittain harmaita hiuksia, mutta varmasti yhtä paljon ellei enemmänkin loputtomia naurokohtauksia ja yhtäkkisiä välähdyksiä "että mä rakastan tota otusta". Onkin oikein hyvä aika katsella vanhoja pentukuvia ja muistella sitä parin kilon pentua. Johan siinä kiukku laantuu kun ei voi olla hymyilemättä tietsikan ruudulle. ;)

Synttäripäivän ohjelmaan kuului tottakai myös agility. Mentiin tänään taas rataa johon kuului mm. a-este, hyppyjä, putkia ja kepit. Edellä mainitut M meni hyvin ja vauhdilla. Radalla oli myös keinu, jota mentiin viimeksi kesällä ja tästä esteestä manu ei kovinkaan innostunut. On taitanut jäädä pojalle traumoja :( Parin kerran jälkeen manu kuitenkin meni sitä ihan hyvin, mutta huomattava vauhdin hidastus tuli aina ennen keinua. Pitää sitä sitten vaan saada varmemmaksi ja treenata enemmän.

Treeneistä sitten suuntasimme suoraan kotiin ja kotona odotti synttärisankarille tekemäni kakku. Ulos olisi varmaan pitänyt mennä syömään kun lattiasta tuli syömisen aikana aika... sanoisinko likainen, mutta ulkona oli kylmä ja nythän on Manun syntymäpäivä. (Kakun resepti on huippusalainen!) Loput ottamani kuvat täällä.

Maanantai on agilitypäivä

2011-01-18T14:18:00.008+02:00

Videosta kiitos äidille! :)

Maanatain agiliidoissa tehtiin Manun kanssa kontakteja, putkia, muutama ratapätkä ja jotain muuta pientä. Ja Manu irtosi hyvin hypyille. Aika pitkälle ollaan tultu, kun katsoo koska aloitettiin. Itseasiassa siitä ei ole vielä vuottakaan. A-este olikin jännä juttu. Manulla oli kyllä kova into mennä sitä kokoajan, mutta ongelmana se ettei koira tahtonut päästä ylös asti :o Päättelin sitten että este oli erilainen kuin ennen tai sitten Manulla nuo joulukilot painaa :DD

Mutta loppujen lopuksi täytyy sanoa, että kyllähän tuo koira on suht' helppo ohjattava! Bongaa esteet jo kaukaa ja irtoaa toisinaan hyvin. Minun täytyy siis tosiaan olla tarkkana huitomisieni kanssa ja yritettävä ohjata napakasti. Sen jälkeen tarvitsee enää vain toivoa parasta. Helppoa, eikö?

Tähän loppuun on pakko kyllä hehkuttaa meidän huippuhienoja tokoiluja edellisiltä päiviltä. Tein ensimmäistä kertaa ikinä (kotioloissa) niin, että ketjutin kolme liikettä kokeenomaisesti. Teimme pikkuisen seuraamiskaavion, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Liikkeiden väleissä silitin ja kehuin hillitysti. Liikkeiden aikana kannustin myös ja Manu oli hieno! Jaksoi tehdä loppuun asti ja oikeastaan vain skarppasi loppua kohden. Luoksetulossa en huutanut tavanomaista tule -käskyä, vaan huusin sivu. Tehtiin jopa kolme toistoa (minähän sanoin, että meillä oli huippuhienot tokot!) ja Manu tuntui hiffaavan suoraan sivulletulon loistavasti! Hii, aika hienoa!

Voisi jopa sanoa että olemme melkein treenanneet

2011-01-14T20:56:00.010+02:00

Nyt voin ilokseni mainita sellaisen seikan, että olemme innostuneet taas tokosta. Tavoitteita ei ole, eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan. Joten kaikki tämä innostus ja harjoittelu on tarkoitettu hyvälle perustottelevaisuudelle (jota voi hyväksi käyttää agilityssä ja muussa elämässä) ja tietenkin harrastukselle.

Ollaan harjoiteltu ahkerasti ihan tuota perusasentoa ja sitten pieniä seuruu pätkiä. Olimme tänään treenaamassa läheisen ala-asteen pihalla, ilman sitä suurempia häiriöitä ja mukana meillä oli mitä parhainta lenkkiseuraa. Tehtiin täyskäännöksiä, käännöksiä oikealle ja vasemmalle sekä sellaisia jossa koira tulee perusasentoon aina (pyörimme ympyrää, vaihtelevasti niin, että olen joko sisä- tai ulkopuolella). Se hoksasi sen! Käännökset paranivat huimasti ja koira selvästi tykkäsi siitä. Mitä tahansa vain saadakseen hieman nakkia. Perusasennotkin olivat välillä mitä parhaimpia mutta niihin pitää saada lisää varmuutta. Tuli kyllä kieltämättä hyvä fiilis omistajallekkin kun saatiin tälläistä yhteistä puuhaa agilityn ohella. Treeni kesti yhteensä varmaan 15minuuttia ja heti kotimatkalla "Mitä tehdään, Mitä tehdään??". Söpöä. Manun 'kova' ulkokuori on alkanut halkeilla.

Mukana raahasin myös kameraa, ja hienona ajatuksenahan se kotona tuntui että otetaampas kivoja tokokuvia ja laitetaan niitä blogiin esille. Ja käytännössä? Ihan jotain muuta. Tuolla pimeässä ei ollut kerrassaan minkäänlaista mahdollisuutta saada terävää kuvaa, jossa kohteet olisivat haamujen sijasta tarkkoja tokoiljoita. Mutta onneksi - jos niin voi sanoa - kameraan on keksitty sisäänrakennettu salama, jota useimmissa tapauksissa kartan niin hyvin kuin mahdollista. Mutta tänään sen käyttö oli ehdotonta. Esimerkki kuvana voisi käyttää vaikka tätä.

Vuoden ensimmäiset agitreenit

2011-01-10T20:18:00.005+02:00

Tänään tuli korkattua vuoden ensimmäiset agilityharjoitukset. Treenit pidettiin ah, niin lämpöisessä hallissa, sinne oli suorastaan ihana mennä pakoon tuota kauheaa loskakeliä. Olen aika laiska kirjoittamaan mitään hurjan pitkää treenikertomusta, mutta tässä tiivistettynä tämän päivän agitreenit.

Mutkaputki sujui Manulta yllättävän hyvin, vaikka putkessa olikin pari mutkaa enemmän kun koskaan ollaan kokeiltukaan. Myös siihen nähden, että kesällä onnistuin aiheuttamaan Manulle putkikammon, meni erittäin hyvin. Totta kai M ensimmäisen kerran katsoi että miksi ihmeessä tuonne pitää mennä, mutta ohjasin paremmin ja kannustin kovasti, niin hyvinhän M sinne putkeen sujahti.

Harjoittelemamme rata oli hyppyrata, joten siihen kuului tietenkin hyppyjä. Ja yllättäen, Manu muisti vielä miten hypätään, eikä esimerkiksi keksinyt alittaa esteitä.. Kuitenkin, vauhti Manulta oli unohtunut matkasta, sillä sitä, millä vauhdilla M juoksi edellisiin kertoihin verrattuna ei voisi kutsua edes juoksuksi. Toisin sanoen tuntui että jos itse juoksin vähääkään nopeampaa, Manu jäi matkasta x) No jaa, parempi onni (ja vauhti) ensi kerralla.

Pujottelukepit kummastuttivat Manua aluksi hirmuisesti ja piti oikein kädellä ohjata, että osasi pujotella. Mitä useammin keppejä mentiin sitä nopeammaksi ja sujuvammaksi Manun pujottelu alkoi kehkeytyä. Loistavaa. Jos joku meni hyvin, niin se oli pujottelu. Olen mielettömän ylpeä Manusta; vaikka olikin outo paikka ja oudot kaverit, se ei häirinnyt Manua.

Varasimme myös ajan trimmaajalle. Ei, emme ole viemässä Manua trimmattavaksi vaan juuri ennen kevään ensimmäistä näyttelyä - joka taisi olla beaglein erikoisnäyttely - Manulta siistitään antura- ja tassukarvoja. M näyttää näyttelyissä - toivottavasti - oikein siistiltä :)

Kuvia ei treeneistä valitettavasti ole mutta tässä pari uutta kuvaa Manusta.

Näyttelysuunnitelmia vuodelle 2011

2011-01-08T18:09:00.000+02:00

Olen taas kiitettävästi selaillut ja suunnitellut tämän vuoden näyttelyitä ja tuomaritietoja. Tänä vuonna olisi tarkoitus lähteä näyttelykehiin huomattavasti kehittyneempinä ja itsevarmempina viime vuoteen verrattuna. Ja tavoitteena se kauan haviteltu sertti x) Näyttelylistamme näyttää seuraavanlaiselta.

Kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2011!

2010-12-31T21:38:00.060+02:00

Rentoa uutta vuotta kaikille!

Nyt olisi varmaan paikallaan laittaa ne perinteiset uuden vuoden lupaukset tänne blogiinkin esille. Mukana niin meidän yhteisiä kuin minun itselleni asettamia - liittyen blogiin ja/tai koiraan - lupauksia. (Jotka muistuttavat huomattavasti enemmän tavoitteita kuin lupauksia.)

näyttelyissä käydään useammin, ja yksi olisi Voittaja tai Winner 2011
agilityssä enemmän möllejä ja ehkä jopa yhdet viralliset - kuka tietää..
sitten taas tokossa, no, edetään askel kerrallaan
uusia lajeja kuten flyball tai jälki olisi kiva testata
myös luonnetesti olisi mielenkiintoinen kokemus!
minulle aktiivisuutta tämän blogin ylläpitämiseen
ja enemmän lenkkeilyä

Siinä on aikas paljon mitä tehdä, mutta onpahan mihin pyrkiä... Ei tule aika pitkäksi.

Lopuksi vielä suuri kiitos kuluneesta vuodesta kaikille, toivotaan että vuosi 2011 tuo mukanaan paljon hyvää :)

Vuosi 2010 pähkinänkuoressa

2010-12-13T16:20:00.018+02:00

Voisin päivitellä vähän kuluneen vuoden tapahtumia Manun osalta. Vuosi 2010 on tarjonnut paljon hyvää - jonkun verran pahaakin, mutta nyt loppuvuodesta tämä tilanne alkaa kääntyä positiivisen puolelle. Tässä voisi olla hyvä paikka tiivistää vuoden tapahtumia.

Miten Manun vuosi 2010 meni?
- Manun vuoden tapaturmat ja mukavat lääkärilaskut
- Alkuvuoden allergiakohtaukset
- Vapaana oleminen tökkii
- Tokossa ei olla edistytty eikä keritty/jaksettu treenaamaan

-/+ Etenimmekö sittenkään näyttelykehissä?

-/+ Uiminen

+ Vuoden näyttelyt ja niiden saavutukset
+ Uusia koirakavereita ja tuttuja
+ Mielettömän sosiaalinen
+ Mölliagility

+ Agilityssä olemme edistyneet hurjasti
+ Mätsäreissä Manu on esiintynyt positiivisesti
+ Oppinut monia uusia temppuja

+ Julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen

Kiitos ihanille ystäville, tukijoille ja tämän blogin lukioille - ilman teitä asiat olisivat todellakin toisin. Jos pitäisi mainita ihmisiä erikseen niin erityiskiitokset kuuluvat Sonjalle, Kristalle, Riinalle ja lukuiselle muille jotka nyt olen unohtanut.

Winner 2010

2010-12-12T14:44:00.008+02:00

Ah, miten ihana päivä meillä eilen olikaan, vaikkakin ilman omia koiria. Olimme siis Sonjan kanssa eilen messarissa, siellä sen kaiken väenpaljouden keskellä katselemassa mitä ihanimpia ja upeimpia koiria. Aamusta olimme katselemassa beagle kehää, josta sitten etenimme keeshondien ja belggareiden kautta lagottojen kehään. Iltapäivällä oltiin katsomassa myös flyball- ja pelastuskoira näytöksiä. Kamerahan minulla oli mukana mutta siitä taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä salamastani loppui akku ja ilman sitä kuvaaminen ei tullut kysymykseenkään! Kehien välillä meillä oli aikaa tuhlattavana vaikka kuinka paljon, joten käytiin syömässä järkyttävän ylihintaiset pizzapalat ja shoppailemassa. Tosin - ainakin itseltäni - shoppailu puoli jäi vähän köyhäksi, kun kukkarossa ei ollut juurikaan rahaa... Mutta mukaani kyllä tarttui musta näyttelyhihna, jota olen jo pidemmän aikaa metsästellyt ja itseasiassa tuo oli aika edullinen ostos; 7euroa.

Me ei kuitenkaan jääty seuraamaan näyttelyjä loppuun, vaan suunnattiin takaisin kohti Saloa. Paluumatkalla ilma oli mitä ihanin, nimittäin jouduttiin kauhean lumimyrskyn uhreiksi. :D Onneksi selvittiin moisesta koettelemuksesta! Päätin myös tällä iki-ihanalla reissulla, että ensi vuonna Manu tulee mukaani Winneriin tai Voittajaan 2011! Ennen sitä, meidän pitää kuitenkin käydä kehissä treenailemassa :P

Hyvää joulun odotusta kaikille !

Joulun odotus on alkanut

2010-12-01T18:39:00.038+02:00

Joulukuu, oli siis pakko kirjoittaa edes jonkun näköinen turha postaus joulun odotuksen kunniaksi!

Nyt on siis joulukuun ensimmäinen päivä ja kaksikymmentäneljä päivää jouluaattoon! Meillä joulun odotus on jo alkanut ja Manukin on jo enemmän tai vähemmän innoissaan siitä että pääsee jouluksi pohjoiseen; nimittäin tämän joulun vietämme Ylläksellä.

Myös blogiin on joulu jo tullut, sillä tein juuri äsken blogiin uuden bannerin. Sen pysyvyys tällä sivustolla on vielä kuitenkin vähän kyseenailainen, sillä en yhtään tykkää siitä mutta pakkohan tännekin jonkun näköinen talvinen banneri oli saatava! Ja ihmiset, kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta. Risut ja ruusut ovat aina enemmän kuin tervetulleita!

Tämän vuoden ohjelmistosta sen verran että parin viikon päästä on Winner 2010 johon olen kaverini kanssa menossa, mutta ilman Manua. Eli siitä sitten lähetän jonkun näköisen postauksen tänne.

Ja niin kuin tuosta yllä olevasta kuvasta huomaa; olen Manua kuvannut tonttuhattu päässä ja tuosta kuvasta todennäköisesti tulee tämän vuoden joulukortti, joka sitten lähtee sukulaisille, kavereille ja tietenkin Manun kasvattajalle, Sannalle :)

Jokunen valokuva

2010-11-12T21:53:00.006+02:00

Kuten varmasti huomasitte blogin ulkoasu on hieman muuttunut, mutta se on vain väliaikaista. Joulukuussa yritän saada tehtyä ja laitettua jonkun jouluisen ulkoasun, että tänne blogiinkin tulisi joulu.

Tuossa pari päivää sitten leikin taas kamerallani ja salamalla. Kuvia tuli paljon mutta vain murto-osa niistä oli julkaisukelpoisia. Esimerkkikuvana on tuo ylin kuva ja nuo kolme tuossa alhaalla. Manu kyllä osaa tämän kameralle ilmeilyn. Jos oltaisiin facebookissa painaisin näille kuville tykkää.

Ensilumi tulee vaakatasossa.

2010-11-09T17:53:00.006+02:00

Hiljaa leijaa maahan hiutaleet -or not. Hirveä pyry. Tulee sellaisia pienenpieniä lumihiutaleita, jotka tuntuvat varsin ikäviltä kasvoihin iskeytyessään. Vielä aamulla ajattelin ottavani idyllisiä kuvia beaglesta lumituiskussa. Suunnitelmaan kuului olennaisena osana sateenvarjo, jonka tarkoituksena oli suojata kameraa märältä lumelta. Unohdin ottaa huomioon puuskaisen tuulen... Ensi kerralla käärin kameran vain siihen perinteiseen hedelmäpussiin tai jätän kuvaamisen pyryssä kokonaan välistä. Ei tullut mitään sateenvarjon, koiran ja kameran hallinnasta. :D

Tuossa se onnistunein kuva ja siinäkin tarkennus ihan missä sattuu (koiran lumisessa ahterissa). Manuhan on lumesta haltioissaan! Vähintään joka toisella askeleella on laskettava kieli maahan ja vedettävä sitä metrin verran juuri ja juuri lumen peittämää asvalttia pitkin. Pönttö mikä pönttö.

Myös kesän näyttelytulokset on saatu KoiraNettiin julkaistua, ja vielä ihan oikeinkin :)

Aiheesta seuraavaan pompaten olen ollut yllättynyt siitä kommenttien määrästä, joita blogiin on alkanut tipahdella sen jälkeen, kun olen alkanut kertoilla Manusta himpan verran enempi. Kiitos niistä, kaikki on tullut luettua huolella ja paljon on löytynyt apua ongelmiin ja sitä tsempitystäkin, joka on aina tarpeen sekin. Blogi on minulle paikka, johon kertaan päivien ja tiettyjen tapahtumien kulkua. Monesti kirjoitan asiat sellaisena, kuin ne ovat suurinpiirtein sillä hetkellä mielessäni. Vasta jälkeenpäin, asiaa enemmän ajateltuani ja kommenttien kautta peilattuani, huomaan puolia, joita en aiemmin nähnyt.

Joten kiitos siitä teille !

Syksyn juttuja

2010-10-28T17:33:00.008+03:00

MIHIN se kesä meni?? Aamuisin on minun mieleeni jo hurjan kylmää (lähes hyytävän kylmää) ja sadepäiviä on ollut jo useampi. Sadetta, eikä kyllä kylmyyttäkään vastaan minulla ei ole mitään, mutta iltojen pimenemistä kyllä. Iltaisin tulee pimeää nopeammin kuin olisi tarviskaan. Hyvä, kun ehtii koulun jälkeen edes kameran kaivaa laukusta, puhumattakaan että koiran kanssa menisi pitkälle metsälenkille, niin on jo auttamattomasti liian hämärää. Syksyssä ihania on kyllä kaikki värit, syysaurinko ja sadepäivät sohvalla vilttien alla.

Manun kanssa ollaan velttoiltu. Agilityä ei ole treenattu juuri yhtään. Muutama pujottelu on otettu (onnistuneesti!) ja pari pientä rataa. Tosin ei tässä hirveästi ole ollut ylimääräistä aikaakaan, kun on taas koulu pahimmillaan.

Tokon treenaamisen suhteen ollaan aina välillä aktivoiduttu, ja tavoitteellinen harjoittelu vaatisi vähän sitä omaa aktiivisuuttakin. Toisinaan vain tuntuu, ettei yksin meinaa uskaltaa treenata, kun on niin monen monta tapaa, jolla sössiä kokonainen liike pilalle. Temppuja on kiva opetella, koska niissä ei ole minkäänlaisia sääntöjä toisinkuin tokossa, jossa ei muuta tunnukaan olevan kuin sääntöjä ja ohjeita toisen perään.

Tempuista puheenollen, sain syntymäpäivälahjaksi naksuttimen (minulla oli jo ennestäänkin naksutin, mutta Manu pelkäsi siitä "laatikosta" tulevaa kauheaa ääntä!) joka on tässä näinä tylsinä syyspäivinä ollut kovassa käytössä. Uusia temppuja en vielä yritäkkään aloittaa, sillä harjoittelemme (vielä molemmat) naksuttimen käyttöä ja tarkoitusta :) Mutta olen jo melkein listan koonnut tempuista jota ajan tullen alamme hajoittelemaan, lelujen kerääminen, kuollutta leikkiminen, piiloon meneminen ja vaikka mitä muuta :)

Mätsäilyä

2010-10-10T17:02:00.001+03:00

On kyllä nyt todella mätsärintäyteinen syksy! Eipä kauaakaan edellisistä mätsäreistä, kun jo tänään suunnattiin nokka kohti Salon keskustaa Perniön eläinsuojeluyhdistyksen järjestämään mätsäriin Mustin&Mirrin pihassa.

Mätsärissä oli ilmottautunut melko paljon koiria. En ymmärtänyt miksi meidän piti tunkea siihen isot koirat-ryhmään kun yleensä ollaan pienissä oltu, mutta rotuhan on kooltaan keskikokoinen. Joten siinäpä pulma :) Pariarvostelukehässä Manu meni hyvin, vaikka onhan niitä parempiakin päiviä ollut. Johtuni varmastikin siitä että äiti, joka yleensä on mukana, ei tällä kertaa ollut. Siitä huolimaata Manu seisoi nätisti, esiintyi ja antoi tutkia joten punainen nauha. PUN-kehässä kontaktia haettiin pariin otteeseen kun takana oleva parivaljakko oli aivan kiinni meissä. Punaisten kehästä ei pidemmälle päästy, mutta onhan tuokin jo jotain.

Oma kamera ei tälläkertaa ollut mukana, mutta paikalla olijat pitivät huolen kuvaamisesta. Etsiskelin kuvia mätsäreistä ja tuossa ylhäällä nyt niitä parhaimpia mitä löysin :) Eli kuvien © Tanja Rivinoja.

Match Show

2010-10-03T16:35:00.005+03:00

Mätsärireissu on takanapäin. Tuloksena tältä reissulta SIN2. Kiitokset mukana olleelle kaverille seurasta (ja koiran kaunistamisesta). Suurkiitos myös Atrialle nakkimakkaroista, joita meni kokonainen paketillinen tämän kokemuksen läpivientiin.

Tänään, syntymäpäivieni kunniaksi, päätimme lähteä Halikossa järjestettäviin mätsäreihin jonka järkkäsi Perniön eläinsuojeluyhdistys. Paikanpäällä oli hurjan paljon koiria, joten aikaa mätsäreissä myös kului :) Meidän vuorollamme Manu, niinkuin yleensäkin, esiintyi upeasti! Manu ei vain ollut tuomarin mieleen: "Tämä on kyllä hieman liian kookas beagleksi minunmakuuni." ja "Onko teille aikaisemmin huomautettu koiranne koosta?". Pitkän väittelyn jälkeen saimme sinisen nauhan, eikä asia jaksanut enää sen kummemmin jäänyt päätäni vaivaamaan. Sinisten kehässä Manu esiintyi taas edukseen ja olimme toisia.

Palkinnoksi saimme viiden (5) euron lahjakortin viereiseen Eräeläin -kauppaan. Ensiksi en keksinyt oikeen mitään mitä ostaa, mutta lopulta pitkään kierreltyäni päätin ostaa pari lelua :)

Ensi viikolla olisi todennäkoisesti vuoden viimeinen mätsäri, ellei tähän lähelle mitään vielä tule. Mutta kirjoittelen siis ensi sunnuntaina.

Match Show ja makkaraa..

2010-09-10T09:24:00.003+03:00

Pitkästä aikaa lähdettiin mätsäröimään, tälläkertaa Agrimarketin pihaan Salon meriniittyyn. Hyvä sää olikin houkuttanut paikalle paljon koiria, loppujen lopuksi niitä oli varmastikin yli 100. Pienien koirien määrä oli myös hyvin suuri, joten saatiin odotella illan aikana paljon. Pienissä meillä oli parina vanha, jo kuulemma kohta eläkeläinen cairnterrieriuros, ja me saatiin punainen nauha. Punaisten kehässä päästiin 8 (?) parhaan joukkoon, mutta sen enempää menestystä ei tälläkertaa tullut. Manu kuitenkin käyttäytyi mallikkaasti ja esiintyi loistavasti, joten tyytyväisiä ollaan.

Oheisohjelmana oli möllitokoa ja makkaransyötikilpailua koirille : ) Manun kanssa emme tokoon tälläkertaa osallistuneet, mutta ajattelin Manulle ns. palkinnoksi että osallistuttaisiin äkkiseltään siihen makkaransyöti kilpailuun : D Säännöt olivat yksinkertaiset; Maassa oli n. 2,5 metriä pitkä laudan pätkä johon oli laitettu tasasin välimatkoin pieniä makkaran palasia, jotka koiran siis oli syötävä mahdollisimman nopeassa ajassa : ) No ajattelin että ompas helppo nakki, kun Manu on niin ahne. Ensimmäisellä kerralla alussa oli hieman hukassa, mutta loppua kohden alkoi ymmärtämään ja kiihdytti tahtia! Aika oli 19 sekuntia joka riitti kolmois sijalle. No hetkenpäästä ajattelin kokeilla vielä toisen ja viimeisen kerran ja aika oli kuulemma ylivoimainen 14 sekuntia joka piti Manun vahvasti ensimmäisellä sijalla : ) Illan päätteeksi kun toko ja mätsäritkin olivat päättyneet, oli aika jakaa oheiskilpailujen palkinnot. Ja ylläri, Manu voitti makkaransyöntikilpailun ennätyksellisellä ajalla 14 sekuntia : DD
Palkinnoksi saimme säkillisen Jahti&Vahti kuivanappuloita, sekä pokaalin ja ruusukkeen!

Lopuksi onnea hienosti pärjänneille pikkunahkiaisille Sandylle (möllitokon voitto) ja Hertalle! Kiitos myös kaikille mukavasta seurasta sekä Sonjalle kuvista ja seurasta. :)

Kaksin on aina kauniimpi

2010-08-31T09:01:00.000+03:00

Tänään pidettiin Sonjan ja Hertan kanssa yhteistreenit meidän pihassa. Lähinnä treenattiin kahdenviikon päässä odottavaan mätsäreihin, mutta tulihan siinä hieman tokoiltua, sekä pujoteltua (:

Loppuja kuvia voi katsella täällä.

Puiset kepukat

2010-08-28T15:59:00.000+03:00

Kävimme valinta talosta ostamassa meille kahdeksan kepukkaa joista iskä askarteli meille ikiomat punaiset pistokepit!! Pääsemme siis Manun kanssa treenaamaan kepukoita vaikka joka päivä, jos on tarvis. Tänään tehtiin kahdeksan kepin sarjaa, ihan normaalisti harjoitellen. Haetaan tällä hetkellä vähän parempaa tekniikkaa Manulle ja ylipäänsä sitten myös sitä itsevarmuutta pyrkiä etenemään nopsasti ja varmasti (eli omat kepit tulivat tosi tarpeeseen: saadaan tehtyä useampi lyhyt treeni viikon aikana).

Manulle ostimme samalta matkalta pallon jossa on nystyröitä. Manu on ihastunut tälläiseen jo useasti kun on muiden palloja kokeillut.. Päätettiin siis vihdoin ostaa oma uudistuneesta Mustista & Mirristä. Kuva lelusta täällä.

Loppu vuodelle en kauheasti mitään ohjelmaa ole keksinyt mutta näillä näkymin meidät voi bongata ainakin Salon Agrimarketin pihassa järjestettävässä Match Showssa 9. syyskuuta. Tarkoituksena olisi myös käydä, taas kerran, neljänkerran agilitykurssi syys-/lokakuussa sisällä hallissa.

Mistä aloittaisi kertomisen..

2010-08-27T22:31:00.003+03:00

Juu, tunnustan. On taas tämä kirjoittaminen vähän jäänyt... Laiskuus on iskenyt. Olen loman tarpeessa, vaikka juuri se loppui. Mutta tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus.. Oikeasti, olen tehnyt Manun kanssa vaikka mitä josta olisi tänne voinut kirjoitella!

Olen kovasti yrittänyt katsella ja etsiskellä netistä näyttelyitä / mätsäreitä joihin voitaisiin Manun kanssa mennä. Jäi niin kiva fiilis kesästä kun tuli niin hyvää menestystä kehissä että uudestaankin pitäisi päästä (:

Olemme ahkerasti käyneet tassiksella treenailemassa keppejä ja kontakti esteitä, myös uiminen on kuulunut kiitettävästi arkipäiviimme. Ja muutenkin agility harrastuksemme on ollut hyvin aktiivista nykypäivinä, olen todella ylpeä meistä (: Somerolla, jossa toukokuussakin kävimme neljän kerran agilityn alkeiskurssilla, olemme sielläkin ehtineet taas neljä kertaa käymään ja oppineet joka kerta jotain uutta ja hyödyllistä!

Ehdin Manulle aiheuttamaan myös putki-kammon joka oli todella harmillinen kokemus, kun Manu oli menossa putkeen mutta yhtäkkiä Manu pompsahtikin eteeni ja kompastuin Manuun. Ja Manu tietysti pelästyi :( Mutta onneksi, ONNEKSI Manu kuitenkin kerta kerralta uskaltautui putkeen ja viimeisellä kerralla tämä äxidentti olikin jo unohtunut :)

Temppukoiran vikaa..

2010-08-01T21:51:00.001+03:00

Ajattelin nyt kertoa teille kuvien kera, mitä temppuja Manu jo osaa ja mitä vielä harjoitellaan. Tuolla alhaalla vielä kerrottuna agilityn ja tokon käskyt erikseen. Ja kuvista erityinen kiitos Kristalle, joka toimi kuvaajana (:

Perus istu ja maahan tottakai halussa.

Anna tassu ja toinen. Sitten tuo sovellettuna temppuun 'Give me five'.

Sitten tämä mielestäni paras temppu, kunhan oppisi sen ilman tuota käsiapua. Eli käskynä toimii 'kurre' joka on mielestäni sopivan lyhyt ja ytimekäs tempun käskyksi ((:

Ainiin, olinkin unohtaa tämän kokonaan. Tämä on pyöri tai vieri käsky. Tämän olen opettanut siten että käsken koiran ensin maahan ja sitten vien käden oikeaan tai vasempaan kylkeen ja siitä selän yli, jolloin Manun kuono seuraa kättäni ja tuloksena kellahtaa selälleen ja siitä pikkuhiljaa opetellaan pyörähtämään kokonaan ympäri (:

Tässä nyt oli nämä mitä ollaan eniten harjoiteltu, mutta muitakin on. En vain jaksa luetella ;DD Voisin nuo agilityn ja tokonkin käskyt luetella tässä samalla.
- hyppä on perus hyppy käsky, kun Manu ylittää esteen.
- kiipee käskyä käytän A-esteellä ja puomilla.
- pujo tuota toista pujottelukepeillä.
- rengas eli kun Manu on hyppäämässä rengas estettä.
- keinu, sitä käytän keinulla. Se tarkoittaa että juokse keinun päähän ja odota laskeutumista.

Sitten TOKO käskyt, ne ovat vielä hieman kesken kun emme tuota tokoa niin kauhea ahkeraan harrasta. Kutsun meidän toko harrastamista puskatokoiluksi ((:
- sivu eli Manu tulee perusasentoon.
- istu ja maahan. Peruskäskyt
- paikka, pitää paikan niin kauan kun vapautan.
- täällä, eli tulee luokse.
- seuraa käsky on vielä harjoittelun alla, mutta hienosti edistyy.
- vapaa, eli vapautus käsky, jolla vapautan Manun tehtävästä.

Parasta maailmassa

2010-07-29T22:12:00.000+03:00

Meidän beaglen mielestä parasta maailmassa on kaverit. Etenkin kun niiden kanssa saa juosta vapaana. Sellaiset, joissa on vastusta ja joiden kanssa voi riehua ja sitten mennä lepäämään yhteen kasaan. Meidän beagle ei tiedä mitään parempaa, paitsi ruoka ;)

Me opeteltiin uusi temppu. “Give me five”, jossa Manu läppäisee tassulla minun kättä. Eli se on tavallaan tai siis itse asiassa se on kuin antaisi tassua. Hupaisan näköinen. Tarkoitus oli opetella kumartamista, mutta loppujen lopuksi lopputulos oli aivan jotain muuta. Aloitan joskus uudestaan tuon "mission Kumarra". Ehkä huomenna sitten? Tai ensi viikolla? Tai.. ei koskaan?

Tiistaina pihaamme aloitettiin aidan rakennus operaatio, jota jatkui torstaihin, vaikkakin keskiviikkona rakentajia ei näkynyt maillahalmeilla :) Aidattu alue kattaa takapihan, ja osan edestäkin ja tämä kaikki on nyt minun ja Manun agility aluetta. Olen tooodella innoissani :D

Kaiken tämän jälkeen aikaa on ollut myös uimiselle, jos sitä nyt siksi voi kutsua. Tosiaan Manu ns. oppi uimaan juhannuksena mökillä, joten ollaan jatkettu tätä meidän uimis harrastusta lähellä olevalla Koira uimarannalla, jossa kavereitakin riittää.

Ja miten niin olen lomalla ja aikaa on vähän liikaakin päivitellä blogia?

Tyytyväisyyden huipulla

2010-07-19T06:46:00.005+03:00

On toi beagle vaan niin nappi! Kaiken kauneuden lisäksi ei voi kyllä olla iloitsematta kaikista niistä piirteistä, mitä olen koirassa toivonutkin; tottelevaisuutta, pirteyttä, terveyttä ja sitä innostusta agilityyn :)

Kuvista kiitos suuret kiitokset Kristalle!

Tänään me käytiin Halikossa vähän agiliitelemässä. Ei ollakkaan pitkään aikaan menty kunnolla, joten oli jo aikakin. Tosin ei mikään ihanteellisin sää, ulkona oli noin +30 astetta hellettä, mutta päätimme silti mennä, tosin lopuksi oltiin molemmat, ohjaaja ja koira aivan puhki, mutta oli se sen arvoista (:

Aluksi alueella oli meidän lisäksemme kaksi muuta koirakkoa, mutta hekin lähtivät melkein heti meidän tultua, joten saimme mennä aivan vapaasti! Huomasin onnekseni esteitä tutkaillessani että kepeille oli laitettu verkko, joten oli ilo harjoitella niitäkin (: Kentällä oli yksi este, A-este, puomi, keinu ja kepit joten menimme kaikki ensin yksitellen moneenkin kertaan. Eniten kuitenkin harjoittelimme keinua, joka tuottaa eniten ongelmia. Loppujen lopuksi sekin alkoi sujua. Keppejä oli tosiaan ilo harjoitella, ja huomasinkin kun Manu pikku hiljaa löysi sen tahdin, mitä olemme tässä harjoitelleet. Se oli mahtavaa katsottavaa, nyt mieleni tekee yhä uudelleen ja uudelleen harjoitella niitä, että kepit sujuisivat yhtä hyvin ilman kujaa :D

Loppua kohden kun kaikki alkoi sujua kuin tanssi, otimme pieniä ratoja. Esimerkkinä tästä vaikka; hyppy - kepit - puomi - A-este. Keinua en vielä viitsinyt rataan ottaa koska en halua aiheuttaa Manulle minkäännäköistä keinukammoa, eli harjoitellaan sitä sitten valvotussa opetuksessa, johon ollaanki Manun kanssa menossa ensikuussa eli elokuussa!

Loppuja kuvista voi katsella täältä.

Juhannus

2010-07-03T07:22:00.004+03:00

Juhannuskin on nyt sitten vietetty ja tuntuu, että vastahan se oli joulu ja uusi vuosi. Aika todellakin rientää. Juhannus tuli vietettyä koko perheen voimin mökillä, rauhassa.

Juhannus meni Manun osalta pitkälti kirmaillessa pitkin pihaa ja pienien uimaprojektien suorittamisessa. Manu siis ui vasta juhannuksena ensikertaa, kunnolla. Olen kyllä hyvin ylpeä pojasta :) Ilman makupaloja, Manu suostuu tulemaan tasan niin pitkälle kun vesi ei osu mahaan. Sen jälkeen sitä pitää houkutella nakilla. Ensimmäisellä kerralla Manu kellahti kyljelleen kun yritti uida, mutta sen jälkeen uiminen sujui kuin mestarilta :)

Parina päivänä kun lähipellolla meni traktori, juoksi Manu oiko päätä sinne, mutta luojan kiitos tuli takaisin kun aikansa huudeltiin! Manun kuonokin parantui tällä viikolla, ja muutenkin poju näyttää nyt niin elämäänsä rakastavalta ja nauttivasta biigeli pojalta kuin olla ja voi :D Löysihän Manu myös lempilelunsa mökkiviikon aikana, jonka kanssa juoksi pitkin metsiä!

Mutta kaikki hyvähän loppuu aikanaan, eikös! Tänään oli aika suunnistaa kohti kotia, ja karu paluu arkeen. Kotimatka kesti kaikkiaan yli 7 tuntia, joten siinä oli istumista sekä Manulle että meille :) No, kunnialla selvittiin ja nyt ollaan kotona, eikä Manu mahda ymmärtää miksei pääse enää juoksemaan samanlailla ovesta ulos kirmailemaan kun huvittaa, mutta siihen pitää vaan tottua..

Loput kuvat täällä...

Lupaan taas kirjoittaa pian, kun viimekuussakin nuo kirjoitukset jäivät vähän vähille :(

me, myself and my dog

2010-06-18T18:05:00.002+03:00

Älysin tänään konetta avatessani, etten ole kunnolla esitellyt itseäni tai edes Manua missään vaiheessa! En edes aluksi - joten nyt taitaa olla korkea aika sille ;)

Minä olen vuosimallia 1996 oleva tyttö, virallisesti Katariinaksi kastettu. Lempinimiä on kuitenkin monia, yleisin tosi tuo Kata.
Manu on 2009 vuonna syntynyt beagle poika. Oikea nimihän on aika musikaalinen Tallpeak Doobie Brother. Siskoksia Manulla on kaksi uros puolista ja kaksi narttua.
Perheemme on oikein mukava, ja varmasti Manullakin siellä hyvä olla. Asumme Salossa, maalla / kaupungissa miten sen nyt ottaa. Piha on oikein hyvä esimerkiksi pikku agiharjoittelu "kentäksi". Minun ja Manun lisäksi perheeseen kuuluu pikkuveli, isä ja äiti, huoneessani asustaa myös kaksi gerbiilipoikaa, Niilo & Topi (kuva sivun ylhäällä, vas. Niilo, oik. Topi).
Harrastan ratsastusta, laskettelua ja valokuvaamista. Ratsastuksen aloitin ehkä n. yhdeksän vuotiaana, joten vuosia alkaa kertyä jo aika monta... Nykyään en oikeastaan enää niin ahkerasti harrasta hevosia, niistä on pikemminkin tullut kuvaukseni kohde. Toki kaverini kanssa käydään aina ratsastamassa, ja leirillä on tapana käydä vuosittain :)
Laskettelun aloitin vuonna 2007, jonka jälkeen olenkin käynyt ahkerasti käynyt talvella laskettelemassa. Olenkin menossa lasketteluriparille hiihtolomalla, odotan innolla!
Valokuvauksesta sen verran että sitä harrastan Sonyn a300:sella johon minulla on kaksi objektiivia, Sony 18-70mm ja Tamron 70-300mm.
Harrastamme Manun kanssa agilitya, pihassa ollaan hypitty ahkeraan, mutta nyt ollaan päästy myös ihka oikeisiin treeneihin :) Yhdet möllitkin käytiin tuossa viimekuussa kokeiltua! Manun kanssa ollaan myös aika ahkeraan kierretty mätsäreitä ja näyttelyitä.
Vapaa-aikanani Manun kanssa käyn tietenkin lenkillä melkein päivittäin ja perusrapsutukset tulee aina annettua. Kavereiden kanssa tulee tietenkin oltua, milloin missäkin ja milloin mitäkin tehden. Kuuntelen myös paljon musiikkia - ja laulan mukana ;)
Tulevaisuudensuunnitelmiani ovat mopo- ja traktorikortin ajaminen reilun vuoden päästä. Se on vielä hieman epävarmaa mitä sitten peruskoulun jälkeen, mutta ainakin johonkin eläimiin se liittyy. "Teiniyteni" tahdon viettää rennosti ja huoletta, tekemällä kaikkea mistä pidän ja kokeilemalla uutta :)

Yleinen kiinnostukseni suuntautuu tietenkin koiriin, kuten myös kaikkiin muihinkin eläimiin, vähän vaihtelevalla innokkuudella muotiin ja kauneudenhoitoon.

Kaikkea ja vaikka mitä...

2010-06-16T18:03:00.000+03:00

Herran tähden sentään ! En olekkaan piitkään aikaan kirjoitellut tänne, toisaalta on ollut tosi paljon muuta. Pitää oikein syvästi pyytää anteeksi kun näin kauan on ollut taukoa kirjoittamisesta.

Eli kuitenkin pitkään aikaan ei ole meillä tapahtunut mitään järin kummallista. Itse ostin kameraani, Sony a300, uuden objektiivin: Tamronin 70-300mm. Minulla on myös alkanut kesäloma joten seuraavat kolme kuukautta minulla on enemmän aikaa puuhailla ja reenata Manun kanssa! Manulle on todettu siitepöly allergia, ja herra on saanut siihen lääkkeitä jo jonkin aikaa. Käytiin jälkitarkastuksissa tuossa maanantaina, ja lääkkekuuri oli auttanut. Mutta antibiotin takia Manulle tuli nyt hiivatulehdus, joten se kun paranee niin mies on taas, toivottavasti, terve ♥
En oikein keksi mitään raapustettavaa, pitäisi taas ahkerammin ruveta kirjoittelemaan. Tässä kuitenkin lähipäivinä otettuja kuvia :)

Kaikki kuvat nähtävissä täältä!

Agireenit 4/4

2010-05-24T16:54:00.000+03:00

Niin eihän se pieni (kaato) sade meitä ole haitannut, eikä kyllä haitannut nytkään. Meillä oli siis agilityreenit, ja sää suosi meitä oikein olantakaa ;)

Jep, siinä oli viimeiset agilityreenit, ainakin tältä kuukaudelta! Tosiaan elokuussa meillä on suunnitteilla mennä taas Aneten pitämälle, tälläiselle samanlaiselle neljän kerran kurssille. Mutta nyt itse tuntiin...
Aloitettiin kertaamalla perjantain mölliradan kolmea estettä. Saatiin vinkkejä ohjaukseen. Kun alkoi sujua lisättiin siihen harjoitukseen putki. Tämän jälkeen oli vuorossa keinu, jota ei olla reeneissä ennen harjoiteltukaan. Manun kanssa ollaan toki menty pari kertaa keinua, ihan vain huvin ja tottumisen vuoksi, joten tämä oli Manulle helppo nakki :) Kun tuota oltiin harjoiteltu jokaisen oppilaan kanssa (3) ruhtinaalliset 5-10 minuuttia, oli aikaa vielä jäljellä n. 10 min. Kulutimme ajan menemällä pikku rataa. Opettajan mukaan rata oli suhteellisen vaativa, sillä etenkin toisen hypyn jälkeen putki ei ollutkaan suoraan nenän edessä vaan sinne piti oikein ohjata, mutta eihän se meitä hidastanut. Manulla sujui hyvin, vaikkakin toiseen putkeen poju ei ensimmäisellä yrityksellä mennytkään... Rata oli suunnilleenkin tälläinen: Putki-hyppy-putki-hyppy-rengas.

Nyt meillä ei ole pitkään aikaan oikein mitään ohjelmaa, joten luvassa on ulkoilua ja löhöilyä. Myös agiliitelyä jatkamme tässä kesän aikana :)

Suurpiirteistä agilitya

2010-05-21T22:26:00.002+03:00

Tänään siis oli ne möllit joita ollaan Manun kanssa odoteltu...

Rata oli kerrassaan helppo. Ensiksi oli hirveät paineet opetella rataa, mutta esteratsastuksessa oppimat niksit radanopetteluun auttoivat agissakin.

Ennen rataa Manu vaikutti suhteellisen innostuneelta ja se kiskoikin lähtöalueelle. Jätin sen istumaan ja kävelin toiselle esteelle. Sillä välin Manu keskittyi tarkasti minuun ja pari kertaa yrittikin lähteä. Kyllä se sieltä liikkeelle lähti käskyllä, mutta kiersi heti ensimmäisen esteen... Joten alkuun takaisin. Huoh. Ensimmäisestä esteestä selvittyämme edessä oli seuraava hyppy ja piiitkä putki. Ne menivät Manulta aivan loistavasti! Putken jälkeen oli melkein suoraan este vuorossa. Jossa tuli pudotus. Ohjasin kyllä itsekin aika huonosti joten, olikos ihmekkään. Seuraavaksi pituus, joka sujui hyvin. Pituuden jälkeen mentiin uudelleen putkeen. Mutta putkella koira vain päätti juosta mukanani putken vieressä, joten sitten uudestaan putkeen ja sekunteja harakoille :) Putken jälkeen oli esteillä pyörimistä. Olihan mukana muurikin, joka meni yllättävän hienosti!
Muurin jälkeen vuorossa oli vielä loppusuora, putki-hyppy-hyppy, joka meni ihan hyvin.

Vaikkei rata ihan niin hyvin mennyt kuin olisi tosiaankin voinut mennä, niin ihan kivat fiilikset jäi. Itse olisin ollut valmis lähtemään radalle uudemmankin kerran.

Lopulta sijoituksemme oli 4./4. ja 5 virhepistettä. Aikaa en muista, mutta yritän saada selville. Kuinkahan reippaasti aika olisi alittunut ilman niitä sähellyksiä :o

Agireenit 3/4

2010-05-18T18:06:00.002+03:00

Meillä oli taas Manun kanssa agility. Manu alkaa jo oppia että mihin maanantaina mennään :) No kuitenkin, tämä oli toisiksi viimeinen agi, mutta varmasti aiomme jatkaa agiliitelyä! Reenit olivat myös viimeiset ennen perjantain möllejä. Tiedä sitten mitä niistäkin tulee... :)

Niin, aloitettiin menemällä suoraa putkea, mutta parin kerran jälkeen siirryttiin jo mutka putkeen, jota ei oltukaan vielä kokeiltu. Manu meni upeasti, vaikkakin aluksi järkyttyi kun putken päästä ei näkynyt valoa niin kuin ennen. Tämän jälkeen mentiin hyppy-hyppy-mutkaputki harjoitusta. Aluksi Manulla oli hieman vaikeuksia mennä putkeen, mutta siitä selvittiin lopuksi kunnialla. Seuraavaksi harjoiteltiin kontakteja. Manu meni A:an joka kerta kauhealla vauhdilla, mutta kontaktialueelle ei näköjään ollut vaikeuksia pysähtyä :) Seuraavaksi oli pujottelun vuoro, kotona pitäisi tätä todellakin harjoitella kunhan se aita nyt tulisi pihaan. No, hienostihan Manu nakin avulla tekee mitä vain niinkuin teki nytkin. Pujotteli hienosti. Tämän jälkeen menimme renkaalle. Menimme ensin edestakaisin rengasta, joka sujui Manulta kuin vanhalta tekijältä. Vaikeutimme harjoitusta menemällä mutkaputkeen ja siitä hyppäämään rengas. Se sujui alusta alkaen hyvin ellei lasketa paria ensimmäistä kertaa, kun oli taas vaikeuksia mennä putkeen. Toki olisin itsekin voinut ohjata selkeämmin! No, loppujen lopuksi tämäkin saatiin kunnialla tehtyä.

Tunnin lopulla kyselin vähän vinkkejä perjaintain mölleihin, ja kotiläksyksi saatiin harjoitella pujottelua ja kontakteja :)

Loput kuvat ja videot täältä!

Mökkeilyä ja näyttelyitä.

2010-05-16T16:23:00.003+03:00

Vietimme viikonlopun Manun kanssa mökkeillen Uudessakaupungissa ja käyden lauantaina Rauma Showssa ja sunnuntaina Mynämäki KRssä. Molemmissa meni oikein hienosti!
Perjantina saavuimme siis mökille Uuteenkaupunkiin, Manulla oli illalla hieman nukahtamisvaikeuksia. Lauantaiaamuna piti lähteä aika-aikaisin Raumalle näyttelyyn. Menimme näyttelyihin huomattavasti aikaisemmin, jotta Manu pääsisi mukaan 'tunnelmaan' ja tottuisi siihen että koiria ja ihmisiä pyörii nenän edessä. Beagleja oli tullut paikalle 5 kappaletta (Manu yksi heistä). Osallistuimme Juniori luokkaan. Manu meni oikein mallikkaasti, oli siis yksin kehässä. Manu antoi tuomarin räplätä ja myös mitata Manun, joka oli ensimmäinen kerta.
Tuomari Arvi Ellmenin arvio Manusta oli seuraavanlainen;

"Mittasuhteet oikeat. Keskikokoinen. Hyvä pää. Hyvä selkä. Häntä kaartuu voimakkaasti eteenpäin. Vahvaluustoiset raajat. Hyvät kulmaukset. Eturaajojen kiinnityksessä löysyyttä. Hyvät käpälät. Hyvä luonne."

Saaliiksi Raumalta saatiin ERI, JUK1, ROP junior ja VASERT.

Sunnuntaina suuntasimme Mynämäelle. Perinteisesti olimme taas ajoissa, jotta Manu tottuisi hälinään. Mynämäellä Manu esiintyi mielestäni paremmin kuin Raumalla, johtunee siitä että oli jo hieman oppinut mitäs näyttelyissä tehdäänkään... Tuomarina oli Norjalainen Arne Foss, joka roplasi Manun perusteellisesti ja hampaitakin tutki erittäin kauan, mutta Manu kesti :)
Tässä Tuomarin arvio englanniksi (kaikkea ei ole kirjoitettu, sillä ei oikein saatu käsialasta selvää!);

"Nice junior. Still developing. Masculine head. Earset a little high. Just enough neck. Good bone & feet. Nice topline & tailset. Moves quite well, toeing in a bit in front. Nice coat & temperament."

Mynämäeltä saatiin vähemmän kotiin viemistä, mutta oikein ylpeä olen Manusta jokatapauksessa! Manu sai EH ja JUK2.

Olikein mukava viikonloppu oli, seuraavat viralliset ovatkin vasta 24.7 Helsingin kesänäyttely, joka pidetään Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa! Mennään todennäköisesti vain junior handeriin. Mätsäreissä olisi myös tarkoitus tässä kesällä käydä, aina jos löydetään joku täältä läheltä!

Tässä pari kuvaa viikonlopulta. Loput kuvat täällä.

Agireenit 2/4

2010-05-11T17:38:00.000+03:00

Manulla oli eilen haska päivä, ensin käytiin agireeneissä ja sen jälkeen mentiin saunaan :)

Tosiaan, meillä oli eilen agility harjoitukset. Treenit alotettiin hyppy-putki harjoituksella, Manu meni oikein mallikkaasti! Tämän jälkeen harjoiteltiin rengasta, joka jäi viime kerralla kokeilematta. Manu osasi sen yllättävän hyvin, olen erittäin ylpeä Manusta :) Seuraavaksi mentiin putki-hyppy-A harjoitusta, Manu meni aivan loistavasti, oli oikein innoissaan kun mentiin vähän pidempiä juttuja, eikä vaan yhtä tai kahta estettä! Lopuksi mentiin taas kepit, opettajan piti tuoda verkko, mutta unohti, joten mentiin ihan perinteisesti. Pitää vähän aikaa vielä odotella kun saadaan tohon pihaan aita ja sitten voidaan alkaa noita keppejä mennä vapaanakin.
Manu meni jo niin upeasti, että opettajakin sanoi, että Manu olisi vaikka valmis epävirallisiin :) Ollaankin itseasiassa menossa Särkisaloon 21. päivä tätä kuuta mölliagiin Manun kanssa.

Tässä vähän kuvia eilisistä reeneistä, ja loput löytyy yllätys yllätys täältä.

Kuulumisia...

2010-05-09T15:43:00.000+03:00

Elikkäs tässä viikolla ei ole mitään järinkummallista tapahtunut, sitä normaalia; ulkoilua ja reenailua...

Keskiviikkona meillä oli Manun kanssa näyttelykoulutus Märynummen Tassukalliolla. Siellä oli tosi paljon porukkaa, olisikohan 7 kpl ollut. No kuitenkin, pöydällä arvosteltavia oli vain Manu ja sellainen kääpiöpinseri, joka käy myös siellä maanantain agilityssä. Manua sitten tutkailtiin siinä pöydällä ja hampaatkin katsottiin, Manu kesti hienosti roplauksen! Kotiläksyksi saimme harjoitella seisomista, jota Manu ei vielä ihan täysin osaa, joka päivä 10 min harjoittelu alkaa pian tuottaa tulosta ja Manu seisoo kuin joku taitavakin näyttely koira, no ei ehkä ihan, mutta lähellä ollaan.
Torstai ja perjantai kuluivatkin ulkoilussa, sitä tavallista arkea :)

Tässä joitain kuvia;

Vähän vanhempi rakennekuva Manusta, 1v 2kk.

Agireenit 1/4

2010-05-06T05:28:00.000+03:00

Maanantaina oli siis meidän alkeis-agi ensimmäistä kertaa. Piti jo aiemmin kirjoitella, mutta jotenkin taas pääsi unohtumaan ja enkä kyllä ole tässä koneellekkaan oikeen päässyt.

Kouluttajana meillä oli Anette, ja meitä oli paikalla 4. Kun oli ekakerta niin mentiin siis kaikki esteet läpi lukuunottamatta rengasta ja puomia, jotka käymme varmaankin läpi seuraavalla tunnilla. Ensin mentiin hyppyjä ja Manu oli jo kuin vanha tekijä! Sen jälkeen kokeiltiin putkea, josta tulikin Manun lempieste :) Ei oltu putkea ennen mentykään ennen maanantaita. Putken jälkeen oli keppien vuoro, joka on Manun heikoin este. Toki Manu on kyllä niin ahne että sehän on aika helppo kuitenkin niihinkin opettaa. Pitää vaan kotiin ostaa sellaiset niin eiköhän me joskus jo ostata! Kontaktiesteitä, tällä kertaa A-este sekä keinu, ei menty vielä kokonaan, vaan harjoiteltiin vain sitä kontaktipintaa. Manun kanssa kyllä mentiin kerran keinu ja monia kertoja A-este, Manun omasta tahdosta.

Oli kyllä tosi mukavaa, ja kouluttaja oli todella mukava ja taitava :) Tällä kertaa ei ole kuvia, sillä äiti ei ottanut kuvia, mutta ensi viikolla niitäkin saadaan!

Match Show Eräeläimen parkkipaikalla.

2010-04-19T00:08:00.000+03:00

Oltiin tänään siis Suomen Saksanpystykorvaharrastajien järjestämissä match showssa, Halikossa Eräeläimen parkkipaikalla. Perillä oltiin aika ajoissa, äiti pääsi toiseen arvostelu ryhmään. Junor Handleria ei tällä kertaa ollut, joten osallistuttiin Manun kanssa Koira&Lapsi -luokkaan. Ja äiti osallistui Manun kanssa pieniin koiriin.

K&L -luokassa oli aika vähän porukkaa, olisiko ollut 6 kpl. Manu esiintyi ihan kivasti, piti häntääkin ylhäällä itse ihmeen hyvin. Poika antoi tuomari katsoa hampaat, ja oli muutenkin tosi kiva tuomarille :) Juokseminen ei tosin mennyt niin hyvin, Manu sinkoili ympäri-ämpäri ja haukahtikin pariin kertaan... Tultiin siis Manun kanssa viidenneksi 6 koirasta.

Äiti kisasi Manun kanssa pienissä koirissa, toisena, ja kehässä oli kaksi koiraa. Manu esiintyi oikein mallikkaasti, mutta haukkui pariin kertaa. Pöydällä ollessa Manu seisoi kiitettävästi, antoi tuomarin katsoa hampaat ja muutenkin roplata. Manu sai sinisen nauhan, joka oli tosin arvattavissakin, sillä toinen koira meni kyllä aika pajon hienommin. Sinisten kehässä Manu meni ja seisoi todella kivasti. Manu jopa sijoittui neljän parhaan joukkoon, kolmanneksi :) Tuloksena siis SIN3. Olen kyllä tyytyväinen Manuun, oli nimittäin ahdas paikka ja koiria meni ihan Manua hipoen ohi, ja loppua kohden poikaa ei kiinnostanut laisinkaan.

Tässä joitain kuvia, loput löytyvät täältä.

Eukanuba Puppy Show 24.07 -09

2010-04-15T04:17:00.002+03:00

Lisäilen aluksi vähän vanhoja, tärkeimpiä tapahtumia.
-----------------------------------------

Manun ensimmäinen näyttely käytiin pääkaupungissa eli Helsingissä, Tuomarinkylässä. Hiukan jännitti ensimmäinen esiintyminen, koska Manun kanssa ei vielä näyttelyissä ole käyty, emmekä olleet kotona oikein harjoitelleet kunnolla.

Beaglejä oli saapunut näyttelyyn harmittavan vähän, vain kolme kappaletta, joista kaksi oli uroksia ja yksi naaras. Manu esiintyi erinomaisesti ja seisoi pöydällä tuomarin roplattavana oikein hienosti, yhtään ei poika laittanut vastaan. Myös liikkuminen sujui hyvin. Manu sai arvosanaksi hyvä, tullen sillä toiseksi.

Tuomari Marja Salmisen arvio Manusta:
"Kookas voimakas uros. Hyvät mittasuhteet. Niukka otsapenger. Hyvin avonaiset silmäluomet. Hyvä kaula & runko. Vahva luusto. Hyvä häntä, joka voisi olla hieman ylemäs kiinnittynyt. Hyvin kulmautunut. Liikkuu & esiintyy hyvin. Hyvä tempperamentti ja käytös."

Sitten parhaita kuvia, ja muut löytyvät täältä.

Uusi blogi!

2010-04-15T02:15:00.000+03:00

Tervetuloa Manun blogiin!

Olen jo pitkään miettinyt meille omaa blogia ja nyt sain vihdoin sellaisen rakentamisen aloitettua. Meillä on joskus aikaisemmin ollut blogi, mutta se ei oikein ollut toimiva, joten sen käyttö näin ollen lopetettiin kokonaan. Toivottavasti tämä nyt olisi parempi ja voitaisiin jatkaa tällä. Kuvia teksteihin laitan aina pari parasta, mutta loppuja voi aina katsella täältä.

Kiitokset tästä blogista blogger.com:lle! Blogin ulkoasun pohja on Bloggerin ns. valmisulkoasu, mutta sen kaikki muokkaukset olen tehnyt täysin itse.

Toivottavasti tämä olisi nyt hyvä blogi ja ihmiset löytäisivät tiensä tänne lukemaan meidän kuulumisiamme. Katsotaan, miten käy. ;)